Kyllä kotiäitinä on hauskaa kun on KIPEÄ

mieskin kun vielä on kipeenä, mut onneks ei lapset 3v ja 2,5kk

kun on yhtä aikaa yrjötaudissa kahden lapsen kanssa...

:(



Voimia! Kyllä mekin kaikki vielä päästään tonne ulos kevätauringosta nauttimaan, ei tää voi kestää ikuisuutta. Eihän...? ;) Nyt kyllä osaa taas arvostaa terveitä päiviä uudella innolla.

Toinen lapsi oksentelee vielä. Mutta eilinen oli kyllä yhtä juhlaa. Vaihtaa lakanoita ja yrjötä itse siinä sivussa ja kanniskella itkevää vauvaa seinistä kiinni pidellen.



3

3:lle erityisesti, huh. Onneksi vatsapöpö tosiaan menee nopeasti ohi, etenkin kun nyt saitte sen kaikki(?) samaan aikaan... Tsemppiä.



Meidän perheessä pyörii samaan aikaan a-virus ja vatsatauti, että jippii *vilkuttaa terveisiä kaikille tutuille* ;P Ja mieskin on työmatkalla sopivasti, toipilaana tosin hänkin (sikäli ihan hyvä olla yö ennemmin reissussa kuin täällä rikkonaisten öiden paratiisissa...).



Kauhuskenaariossani olimme kaikki molemmissa taudeissa samaan aikaan, onneksi ihan niin kamalaksi ei viime viikonloppu mennyt. Kurjaa kyllä molemmat pöpöt ovat kuitenkin iskeneet jokaiseen vuorotellen, enempi tai vähempi ärhäköinä. Vatsataudista ehkä selvittiin vähällä, vain pienin oksenteli ja muut kärsivät sekaisin olevasta mahasta. Tosin sekin voi vaania vielä edessä pahempana versiona... Mutta tuo a-virus, se on kyllä kurjaakin kurjempi :( Kävi mielessä, että taidetaan hommata rokotus ensi vuodeksi kaikille, jos vain sellaisen lapsillekin voi ottaa.



Nyt nuo toipilasreppanat lepäilevät, itse tulin turruttamaan pöpöjen sumentamia, väsyneitä aivojani lopullisesti tänne turhimman hömpän huipentuman äärelle hetkeksi :D



Koitetaan kestää. Tämä on kuitenkin aika pientä moneen muuhun murheeseen verrattuna, ja ainakin sitä osaa taas arvostaa ihan perustervettä olotilaa uudella tavalla tämän kierroksen jälkeen. Jälkitauteja pelkään oikeastaan eniten, mutta etukäteen murehtiminen ei auta. Päivä kerrallan...