Mitä saatte ystäviltä? Mitä sellaista heillä on, jota ei kotoa saa?

tosi hyvää ystävää, olleet jo vuosia ja olen onnellinen heistä

Kysymystä ei esittäisi henkilö, jolla on todellisia ystäviä.

arvokasta, mutta on oma elonpiiri aika vääristyneen kutistunut, jos ydinperhe on ainoa kenen kanssa aikaansa viettää.



Tänään hain opiskelutoverini kanssa lapseni tarhasta ja jaoimme junamatkan kotiin. Ihan vaan juteltiin ja sillä tavalla.



Kyllä minä ainakin tarvitsen erilaisia ihmisiä ympärilleni. Näivettyyhän siinä ihminen, jos aina vain parin saman kanssa juttelee. Tänään kävin kovan keskustelun kaverin kanssa politiikasta, ihastelin toisen kaverin raskaana olevaa massua ja annoin hänelle pikkuruiset sukat vauvaa varten ja soitin eräälle vähän etäisemmälle ja vanhemmalle sukulaiselle ja vaihdettiin kuulumisia jne.

Minullakin hyvä avioliitto, kivat lapset ja toimiva perhe-elämä, mutta kyllä silti tarvitsen ystäviäkin. Hyvinä aikoina tietysti hieman vähemmän, mutta jos niitä suhteita ei pidä kunnossa, ei ole ketään, jonka puoleen pahana päivänä kääntyä. Ja kyllä ystävien olemassa olo rikastuttaa niitä hyviäkin aikoja. Jos ei muuta, niin ei juutu niin vain siihen omaan maailmaansa ja tekemiseensä.

Saan eri ystäviltä eriasioita. Kaikki ystäväni ovat naisia. Siis tätä heiltä saan, jota oma perhe ei tarjoa:

Toisten naisten seuraa ja ajatuksia, käytännön vinkkejä, saman kokeneen kannustusta, asioiden jakamista, äitiyden asioiden jakamista, tietoa vaikkapa lasten asioista kotiseudullamme, yhteiskunnallisista ja uskonnollisista asioista mielipiteiden vaihtoa, vinkkejä elämän kulkuun, joku myötä elää kanssani ja minäkin voi antaa tukeani jollekulle. Toisten naisten ystävyyttä ei voi lapseni eikä mieheni korvata.

aivoille purtavaa, uusia näkökulmia, yhteisyyden tunnetta, jatkuvuutta (ystäviä läpi elämän), turvaa.



Kaikkea saan kotoakin mutta en juuri täsmälleen samanlaista.



Ja olen paljon parempi puoliso ja äiti, kun en tunne tukehtuvan pikku pikku kodin piiriin vaan saan olla aikuinen ' minä itse' myös muissa sosiaalisissa kuvioissa, joista tärkein on siis ystävien seura - tai kauempana asuvien kanssa sähköposti ja puhelut.

Ystävilläni on myös sellainen ronski huumori jota esim mieheni ei välttämättä ymmärrä...

Mieheni on tällä hetkellä paras ystäväni ja lisäksi minulla on yksi erittäin hyvä naisystävä, kuten sanoin. Toinenkin voisi olla, mutta, kuten sanottu, en oikein kestä sitä perhehäslinkiä, jonka useimmat haluavat liittää ystävyyssuhteisiin. Haluaisin, että ystävän kanssa voisi todella jakaa asioita eikä se ole mahdollista, kun lapset (ja miehet) pyörivät jaloissa.



Kyselen edelleen, mitä ne lapsiperheystävät teille antavat ja miksi ihmeessä pitäisi seurustella perhekunnittain?



ap

Ei ole tervettä olla yhden aikuisen ihmisen varassa sosiaalisen elämänsä kanssa. Jos miehesi kuolee, ap, olet ihan yksin.



Minä tunnen hunnutettuja musliminaisia, joilla on vilkas seuraelämä naisten kesken ja paljon ystäviä. He ovat koti-ihmisiä, mutta koti-ihminenkin voi kutsua ystävän tai useammankin luokseen toisinaan. Kun vaikka leipoo isommalla sakilla, homma sujuu jouhevammin.

Samoin erilaisia näkökulmia ja ajatuksia maailmanmenoon, ihmissuhteisiin. Eri ystävien kanssa teen erilaisia juttuja, heidän kauttaan pääsen kurkkaamaan erilaisiin elämiin.



Mieheni on minulle tärkeä, mutta minä näivettyisin henkisesti aivan totaalisesti, jos mulla olis vaan perhe ja työ. Mulle ystävät on todella tärkeä osa elämää. Ja vanhimmat ystäväni ovat tunteneet mut paljon, paljon kauemmin kuin mieheni. Mieheni tapasin vasta 28- vuotiaana. Kolme ystävääni olen tuntenut 8- vuotiaasta saakka. Heillä on mun elämään ja persoonaan erilainen perspektiivi kuin miehelläni.



Minä olen utelias ja elämänjanoinen ihminen. Kaipaan vaihtelua. Me ollaan paljon perheen kesken kotosalla ja touhutaan kaikenlaista ja jutellaan, mutta niin kuin sanottu, kaipaan useampia läheisiä elämääni. Ja olen tosi kiitollinen siitä, että mulle on siunaantunut monta rakasta ystävää eri elämänvaiheista.

Minulla on muutama hyvä ystävä joihin pidän yhteyttä kuitenkin hyvin harvoin.

On se sitten pyörätuolissa istumista tai perhehäslinkiä. Se kuuluu pakettiin, en näe syytä, miksi sen pitäisi vaikuttaa ystävyyteen. Mutta en oikein muutenkaan ymmärrä koko kysymystä.

ovat meille tärkeitä. Vanhemmat pääsevät puhumaan aikuisten asioita kun lapsilla on samanikäistä seuraa, ja isolla porukalla on kiva tehdä kaikenlaista; grillata, käydä piknikillä, rannalla jne.

lapset leikkiä yhdessä ja naiset istua keittiössä maailmaa parantamassa samalla kun tekevät salaattia ja kattavat.



Tai sitten, huhuu, MIES voikin olla naisen ystävä! Ajatelkaas! Mulla on useampia miehiä ihan vain ystävinä. Sellaisia, että voidaan käydä leffassa tai yksillä baarissa tai vaikka vaan lukea omia romskuja samassa tilassa aistien toistemme ajatukset.



Ei mun ystävät häiritse perhe-elämääni, eikä heidän perheensä häiritse minua. Sitä se ystävyys on, että elämä jaetaan!

meillä on vain yksi lapsi, joten ne lapsiperheystävyydetkin ovat mulle erittäin rakkaita. On kiva, että lapset leikkii keskenään ja aikuiset voi puhua omia juttujaan. Olemme myös matkustaneet lapsiperheystäviemme kanssa, mikä on tosi kätevää, kun niitä lapsenvahtivuoroja voi jakaa ja kaikille riittää seuraa.



Omien ystävien kanssa taas käyn esimerkiksi katsomassa niitä elokuvia, jotka ei miestäni kiinnosta tai muuten vain höpötetään ihan eri lailla kuin miehen kanssa.



AP:n asenne on musta jotenkin kieroutunut ja outo. AP ei lienee kuullut siitä testistä, jossa 2 toisilleen ystävällismielistä hiirtä suljettiin samaan häkkiin ja vähän ajan kuluttua ne muuttuivat agressiivisiksi toisiaan kohtaan eli selkokielellä parisuhde tarvitsee myös elämää suhteen ulkopuolelta.

ekstrovertit taas saa toisista ihmisistä energiaa. Me ollaan muutettu paljon ja mulle on oikeasti aivan hirveää kidutusta ne ekat kuukaudet, kun ei ole vielä uudessa paikassa ihmissuhteita. Olen siis ekstrovertti. Multa taas katoaa kaikki elämänvoima ja energia, jos en ole ihmisten kanssa tekemisissä. Ja mieluiten siis just hyvien ystävien kanssa, mutta pinnallisempi tuttavakin on parempi kuin pitkäkestoinen yksinolo.



Ihmiset on erilaisia. Mä en tajua, mitä joku saa pilkkimisestä. Tai jostain lentopalloharrastuksesta. Tai sudokojen täyttämisestä.

eli halusi tietää, miksi ystäviä tavataan lähinnä perheittäin. Se on totta että se on aika vaikea yhdistelmä, kun ei esim. puolisot välttämättä tule toimeen mitenkään täydellisesti.



Meillä ainakin ajanpuute on ajanut siihen että paria ystäväperhettä nähdään nimenomaan perheinä: se vaan on kaikkein helpointa järjestää. Ja lapset viihdyttää toisiaan ja on sillä lailla helpompia.



On totta että minäkin tarvitsen joskus mahdollisuuden nähdä hyviä ystäviä kahden kesken tai pienellä aikuisporukalla, vaikka vain yhdenkin tunnin ajan kahvilassa tms. Kekustelut on paljon antoisempia kuin sellaisessa perhehösötyksessä.

Olen kokenut helpoksi löytää ystäviä silloin, kun olen tarvinnut tukea. Ihmiset auttavat yleensä mielellään, ja itsekin autan, jos minulta pyydetään tukea, tai saatan tarjotakin sitä.



Olen esimerkiksi tukenut työkaveria soittamalla hänelle joka päivä, kun hänen miehensä kuoli yllättäen. Meistä tuli hetkeksi läheisiä ystäviä, mutta kun häneltä meni tuen tarve ohi, yhteydenpitomme lähes lakkasi.



Kun en tarvitse ystäviltä mitään, en koe myöskään saavani, ja silloin yhteydenpito tuntuu turhalta. Ja sama toisin päin: kun ystävä ei tarvitse minua mihinkään, miksi jutella säästäkään?



ap

Saan ystävistä paljon!



Tuntuu että tukahdun jos en ole kanssakäymisessä edes puolituttujen kanssa.

sinulla ei ole siis sellaisia ystäviä jotka ymmärtäisivät sinua puolesta sanasta?



Sellaisilta ystäviltä ' saa jotain' joka kerta kun keskustelee heidän kanssaan! Keskustelut vain ovat niin antoisia.