Lue keskustelun säännöt.
MIKSI et pidä yhteyttä kavereihisi?
23.07.2006 |
Yksi elämäni mysteereistä..
Kavereita ja ystäviä, jotka kyllä haluavat nähdä ja treffailla, mutta eivät melkein koskaan soittele tai muutenkaan kysele, että mitä kuuluu. Yksi on sellainen, joka ei koskaan kysy minulta mitään, mutta ehkä annan anteeksi jotain tästä hänen mielenterveysongelmiensa takia..
Mutta mikä siinä on, kun kukaan kavereistani ei tunnu arvostavan ystävyyttä samalla tavalla kuin minä? Minulle ystävät ovat tärkeitä.. Monille muille tuntuu olevan niin, että kun on tylsää niin ystäviä voisi kaivatakin.
Perhettä on aika harvalla näistä kavereista, tai lapsia siis. Miehet kyllä monelta löytyy.
Ja tuskin kyse on siitä, että olen ilkeä tai kamala ämmä.. Tätäkin vaihtoehtoa on mietitty, trust me.
Kommentit (13)
1/13
|
23.07.2006 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
eli siis pidän vain niihin, joiden kanssa todella viihdyn ja jotka myös pitävät yhteyttä minuun. en enää tällä iällä (30) jaksa alkaa pitää yllä yksipuolisia suhteita!!! samoin oli heivannut pois kaikki sellaiste, jotka aina lupaavat lähteä sinne ja tänne ja kuitenkin peruvat tai eivät edes koskaan halua tehdä mitään. that´s life.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän ja haluan pitää, mutta en vaan yksinkertaisesti jaksa.
On kivaa olla kavereiden kanssa joskus, on kivaa avautua ystävälle tai kuunnella hänen huolensa, mikäs siinä, mutta minä en vain ole kovin sosiaalinen ihminen. Minulle riittää, kun näen kerran kuukaudessa jotakuta kaveria, en jaksa edes kaikkia nähdä. En vain halua, vaikka tykkäänkin heistä. Minulla sattuu olemaan sen kokoinen sosiaalinen kiintiö, että mieheni täyttää sen helposti, ja lapset.
Kukaan ei koskaan tajua, että en minä pahalla. Haluaisitko itse viisikymmentä uutta kaveria ja sitten ne kaikki pitäisi huomioida koko ajan etteivät rupea marttyyreiksi? Minulle viisi kaveria tuntuu jo samalta kuin jollekulle viisikymmentä. Ei se tarkoita, etten välittäisi. Ei minusta vain riitä kaikille.
Kaverisi haluavat nähdä ja tavata sinua, eikö se ole juuri sitä yhteyden pitämistä? Vai haluatko pitää yhteyttä ainoastaan puhelimitse? 8 tuo eivät koskaan soita lause). Vai ärsyttääkö se etteivät kysy kuulumisia kun tapaatte?
Selvennä nyt vähän.
Mulle riittää ihan hyvin soittelu kerran kuussakin. Minun ystävyys ei huonone siitä vaikka ehtii vähän väljähtyä, ihan samalla tavalla saa soittaa ja kertoa kuulumiset tai valittaa, ja niin teen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ap selventää:
Eli kun MINÄ soitan, niin ovat kyllä näkemässä minua. Mutta todella harvoin tekevät itse aloitteen, että soittavat ja kysyvät, että nähdäänkö. Sitten kun tapaamme niin kertovat omat juttunsa, mutta harvemmin saa kuulla, että " mitä sinulle kuuluu" ... :(
Ja ap selventää:
Eli kun MINÄ soitan, niin ovat kyllä näkemässä minua. Mutta todella harvoin tekevät itse aloitteen, että soittavat ja kysyvät, että nähdäänkö. Sitten kun tapaamme niin kertovat omat juttunsa, mutta harvemmin saa kuulla, että " mitä sinulle kuuluu" ... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kysyn, että miten menee ja toinen sanoo, että kiitos ihan hyvin. Jälkeenpäin sitten saan kuulla, etten ollut kiinnostunut. Mitä olisi pitänyt tehdä?
On myös joitain ihmisiä, joilta ei kannata kysyä, mitä heille kuuluu, koska sen jälkeen saa kuulla pari tuntia kauheaa valittamista siitä, miten kaikki on huonosti. Joo-o, tiedän jo etukäteen että kaikki on kamalaa, niin en edes kysy, saati rupea tarkemmin utelemaan. En ole mikään roskakori.
Jos soittavat niin useimmiten en vastaa puhelimeen, ei siksi ettei heidän seura kiinnostaisi vaan siksi että ei kiinnosta juuri sillä hetkellä kuunnella sitä litaniaa. Soitan mieluummin itse heille päin sitten kun on sopiva hetki ja olen " valmistautunut" kuuntelemaan...
t. 8kohanseoli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä iloinen, jos joku kaveri menneisyydestä ottaa yhteyttä ja aina joskus niin käykin. Elämä vaan ei anna myöten tiiviimpään yhteydenpitoon, vaikka ennen olisikin oltu tosi hyviä kavereita niiden etäisempien kanssa.
Vierailija:
Ja ap selventää:Eli kun MINÄ soitan, niin ovat kyllä näkemässä minua. Mutta todella harvoin tekevät itse aloitteen, että soittavat ja kysyvät, että nähdäänkö. Sitten kun tapaamme niin kertovat omat juttunsa, mutta harvemmin saa kuulla, että " mitä sinulle kuuluu" ... :(
Olen tullut siihen tulokseen, että minä olen se, joka on niin tarkka siitä, että lupaukset täytyy pitää. Eli jos puhutaan, että nähdään ens viikolla, niin itse tunnen huonoa omaatuntoa, jos en pystyisi lupaustani pitämään (jollei mitään maatamullistavaa syytä olisi)... kaikkia se ei niin haittaa... Ehkä he unohtavatkin helpommin lupauksensa eivätkä niin välitäkään.
En vaan jaksa enää olla se ainoa, joka " oraganisoi" näitä tapaamisia, eli pidän enimmäkseen yhteyttä... Joidenkin ystävyyssuhteiden olen antanut kuihtua, koska olen väsynyt olemaan aina se joka soittaa iloisesti että mitenkäs se sovittu tapaaminen tässä kuussa tai muuta vastaavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
he ovat lapsettomia, enkä jaksa kuunnella niitä baari- ja opiskelujuttuja.