Entinen paras kaveri.. lähetti kirjeen ja valokuvia lapsestaan..

te voitte olla ystäviä vain jos sinut olisi kutsuttu kummiksì? Ette ole ollut vähään aikaa tekemisissä mutta hän ottaa yhteyttä ja siten osoittaa kiinnostusta, mutta " tiedät" että häntä ei sinun asiasi kiinnosta? Vain koska hänellä on vauva?



Anteeksi nyt mutta olisiko syytä katsoa peiliinkin välillä.

harmia siitä kuitenkin vaan tulisi, ei tuo " ystävä" kovin empaattinen voi olla jos on jo ennenkin jättänyt pitämättä yhteyttä.

Tota, harva yhden lapsen kummiksi pääsee. On todellinen onni, jos lapsen vanhemmat sattuvat valitsemaan juuri sinut/minut lapsensa kummiksi. En kyllä ottaisi itseeni, vaikken tulisikaan valituksi kummiksi.



Mielestäni voit kertoa ystävällesi ihan suoraan tunteistasi. Kerrot ajatuksistasi minä-muodossa ja nimenomaan omista tuntemuksistasi. Et voi syyllistää ystävääsi siitä, ettei valinnut sinua lapsensa kummiksi tms. Voit sen sijaan kertoa, että odotit kummiutta ja olet pettynyt. Mutta ongelma on sinun :) Ongelmasta pääsee, kun juttelet ystäväsi kanssa reilusti syyllistämättä ketään tai mistään.



Ellet pääse keskusteluun ystäväsi kanssa, koita pärjätä tunteittesi kanssa. Siihenkin voi oppia.



Ihmisillä on taipumusta luulla vaikka mitä. Mitä jos ystäväsikin luulee vaikka mitä? Ota veikkosella häneen yhteyttä ja viritä ystävyys uudelleen avoimesti ja reilusti!

Hän ei tiedä että sinä tarvitset häntä nyt jos et sitä itse hänelle kerro. Hänellä on hyvin intensiivinen elämänvaihe kun vauva pieni, ei siihen oikeasti mahdu mitään muuta. Mutta se vaihe menee ohi ja lapset kasvavat. Kohta hänellä on aikaa enemmän.

Hän ei varmaankaan ole pitävyt yhteyttä juuri siksi että oma raskaus, synnytys ja vauvavaihe ovat vieneet kaikki resurssit. Hän haluaa kuitenkin olla yhteydessä mutta koska siitä on jo hieman aikaa ja teillä ei ole juuri nyt yhteistä kosketuspintaa, hän lähestyy sinua kertomalla mitä hänen elämäänsä kuuluu. Se on se vauva ja äitiys. Juuri nyt ei paljon muuta.

Vastaa hänelle ja kerro että olet onnellinen hänen puolestaan. Koska se on ystävyyttä. Sitten kerrot että sinulla menee nyt vähän huonommin.

Toivottavasti ystävyytenne säilyy ja saa uusia ilmenemismuotoja elämäntilanteiden muuttumisen myötä. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat, ystävyys on vastavuoroisuutta. Vaikka olisi kuinka hyvä ystävä, ei toisen ajatuksia pysty lukemaan.

Toki voi olla, että kaverisi antaa kirjeesi jälkeen taas kaveruuden hiipua, sillä hän ei välttämättä jaksa nyt täysin erilaista olotilaa kuin itsellään. Mutta mielestäni on tosi mukavaa, että kaverisi on ottanut uudestaan yhteyttä välimatkan jälkeen!



Ehkä joskus " te vielä löydätte toisenne" . Se ei välttämättä ole juuri tämä sauma, mutta ehkä joskus myöhemmin. Laita siis ehdottomasti kirjettä takaisin. Pärjäämistä sinulle!!

olleet yhteyksissä? Jos on vuosia niin en vaivautuisis vastaamaan. Todennäköisesti vain haluaa kertoa koko maailmalle että hänestä on tullut äiti ja kuinka kaikki menee täydellisesti jne. Todellinen ystävä pitää yhteyttä muullounkin. Kokemusta on...

olen samaa mieltä. Jos minä nyt kirjoittaisin vanhalle ystävälle niin aika tylsältä voisi minunkin kirje kuulostaa. Olisi kuvia perheen kanssa siellä ja lapsesta täällä, kun ei tässä muutakaan tapahdu.



Jos olitte joskus parhaat ystävät niin todennäköisesti teillä synkkasi muutenkin kuin että tekee samoja asioita, ei se mihinkään riitä. Soita hänelle ja sano että lähdetkö kahvilla käymään, olisi kiva vaihtaa kuulumisia. Jos juttu jää kankeaksi niin et ole hävinnyt kuin tunnin ja kahvin hinnan. Jos taas löydätte taas sen yhteisen mukavan juttelun niin voitte jopa päästä puhuun syvällisempiäkin.



Olet ehkä nyt masentunut, ja masentunut ihminen näkee ympärillään vain ilkeitä ihmisiä ja pahoja asioita. Ei ne kuitenkaan sellaisia ole, vaikka sitä on nyt ehkä vaikea ymmärtää.

Hän ei pyytänyt minua kummiksi, on täysin sulkenut ulkopuolelleen, nyt sitten ottaa yhteyttä. . . . en tiedä mitä pitäisi ajatella... on aina sanonut, ettei hänen tarvi soitella kenellekään eikä pitää keneenkään yhteyttä. sattuu..



ap

Ennen kun kaipasin häntä ja ystävyyttämme aloin aina itkeä, ikävä oli niin kova. Mulla vain muutamia näin hyviä kavereita, siksikin sattuu niin paljon. Olisin halunnut olla läsnä heidän elämässään mutta en ole... Tunnen itseni niin huonoksi, loukatuksi, epäonnistuneeksi... On jotenkin semmoinen suojelurefleksi, etten edes tahtoisi mennä heille....



ap