Näin kilteille tytöille oikeasti käy:

Tytöistä tehdään kilttejä ja pojista reippaita.



Mun tyttöä kasvatetaan reippaaksi anarkistiksi, joka osaa toimia yhteisillä säännöillä. Tytöt voi tehdä mitä vaan, paitsi olla isejä!



Kiltteys ja ahkeruus ja alistuminen on ihan yliarvostettua. En tarkoita sitä, että sikailu, kiilaaminen ja muiden rääkkääminen on oikeutettua, mutta rohkeat ja reilut anarkistit pärjää aina!



Muistakaa tämä uhmaikäisten tyttöjen äidit ja isit!

Kyllä minä haluan uskoa, että nuo perusarvot ovat läpi elämän kantavia juttuja. Jos alat toimimaan arvojasi vastaan, niin saat vaan pääsi sekaisin ja huonon omantunnon.



Sen sijaan tärkeintä on oppia omat RAJAT. Tiedät reviirisi, miten sinua saa kohdella ja mitä sinulle ei saa tehdä. Näitä saa ja pitää puolustaa.



Kirjoituksesi luettuani minulle tuli mieleen, että ongelmasi ei ole kotoa opitut arvot vaan itsepuolustuksen puute.

aina hoettiin: ole nyt kiltti, ole nyt kiltti tyttö. Ja minähän olen ollut!!

Tietääkö joku voiko liiasta kiltteydestä millään opetella aikuisena eroon??

ap

puolustaa itseään kun kuitenkin pitäisi ajatella myös tulevaisuutta alalla, jossa kaikki tuntevat toisensa. Taidan siis pelätä ns. hankalan ihmisen mainetta.

Silti tilanne todella tuntuu kauhean epäreilulta, mutta taidan vaan pitää mölyt mahassani..?

ap

Mä kysyin AV:lla, että onko järkevää pistää vähän hanttiin meidän ulkomaan prinsessalle. Sain kauheasti uhkailua, että sulta lähtee työpaikka ja älä keikuta venettä. Suurin osa oli sitä mieltä, että minä en ainakaan tekisi mitään ja olisin vaan niin kuin en huomaisi.



Olen esimies asemassa, ja päätin ärähtää meidän ulkomaan prinsessalle varoituksista huolimatta. 1. prinsessa kuunteli, ja päätimme ryhtyä yhteistyöhön 2. sain huomattavaa arvostusta 3. pidimme muutaman palaverin ilman prinsessaa ja asiat todellakin liikahtivat eteenpäin.



Tee niin kuin minä. Pysy rauhallisena, älä hermostu tai näytä tunteitasi ja ole ammattimainen. Puhu asioista, jotka ärsyttävät, ei tunteista.



Kukaan ei kunnioita kynnysmattoa!

En ole kovin hyvä puolustamaan ja pitämään huolta itsestäni. Tämä kärjistyi, kun aloin seurustelemaan hyvin manipulatiivisen persoonallisuushäiriöisen miehen kanssa. Lopputulos: multa meinas hajota mielenterveys, kun sekä energiani että rahani uhrasin miehelle. Mies jäi minulle velkaa noi 6000 euroa, tuskin saan rahojani takaisin. Luojan kiitos minulla on nyt lapsi (vaikka tuo paskiainen onkin sen isä), niin saan nyt hoivata jotain, joka sen ansaitsee.



Yritän kovasti opetella tervettä itsekkyyttä. Minussa ei ole myöskään yhtään tiikeriäitiä. Sitä joskus tarvittaisi, kun pitäis pitää lapsensa puolia esim. lääkärissä. Mä en vaan osaa. Mä oon vaan tottunu siihen, että mua saa kohdella miten vaan, enkä saa siitä suuttua, mutta mun itse on toimittava aina muita ajatellen...



Elämän julmuus kyllä välillä yllättää. Aika rankka huomata, että kiltit ei pärjää. Ehkä heitä ajatellaan hyvällä, mutta ei heille paikkaa varata, kun röyhkeimmät jyrää...



Saa nähä, kuinka oman tytöni kasvatuksessa onnistun. Kyllä siitä, alle kaksivuotiaasta, monet sanoo, että onpas poikamaiset otteet. Oli päiväkodissakin kostanu, kun pari vuotta isompi poika oli tönäissyt maahan. Vaikea sanoa, saako niin tehdä. Opetanko mä lapselle, että sitä saa töniä, mutta se ei? Mä oon just sellainen äiti, että jos joku vie mun lapsen kädestä lapion, mä sanon " annahan petterin vähän lainata, ota sää tää toinen" , mutta jos mun lapsi ottaa toisen kädestä, mä sanon " anna heti takaisin, ei saa toiselta ottaa" . Pientä epäloogisuutta... Toisaalta mutkin on opetettu niin, että kun me oltiin kylässä, piti aina pöydässä siivota jälkensä, mutta kun meillä oli vieraita, mun piti siivota vieraiden jäljet.

vääränlainen kiltteys, joka jossain vaiheessa elämää alkaa näkyä aggressiona ja kyynistymisenä yms. tunteina. Kannattanee katsoa se.

kiltteyden alkulähteille pääsee myös Ben Malisen kirjan Häpeän monet kasvot - kautta. Monet meistä on kasvatettu häpeällä kilteiksi ja huono itsetuntoisiksi.

joustan että miehellä on aikaa opiskella, huolehdin lapsesta ja kodista. Sitten kun minun pitää opiskella, miehellä on kova kiire surffata netissä tai katsoa televisiota. Tästä nyt sitten väännetään, minun opiskeluni ei näköjään ole tärkeätä ja olen miehen mielestä itsekäs. Kiltti sitten varmaan uhraisi opintonsa, että mies voi katsella televisiota eikä tarvitse tehdä omaa osuuttaan...

arvoissasi ei ole mitään vikaa, mutta sinun tulee puolustaa niitä ja vaatia toisilta ihmisiltä kunnioitusta arvojasi kohtaan. tommy hellstenin kirjoista voisi olla sinulle apua...

Kyllä se ulkomaanelävä on oikeasti mies, mutta kutsumme sitä prinsessaksi! Ja syystä...

Olen työpaikassa, jossa olen saanut moitteita asioista, joihin en ole syyllinen. Olin täällä aloittaessani vielä nuori, mutta nyt olen oppinut pitämään puoleni.

Kolleegani saattaa syyttä minua tyhjästä ja huuta, kuin hyeena (= hänen kanssaan asioista EI voi jutella rakentavasti, tai ylipäätänsään). Kuuntelen siis asian ja juttelen asiasta pomon kanssa.



Olen harjoitellut asioiden oikealla tavalla esille tuomista ihan itsekseni.

Teen listan paperille asioista, jotka pitäisi käsitellä. Mietin, miten eri tavoin voin asian ilmaista mahdollisimman neutraalisti (ketään syyttelemättä).

Olen opetellut äänen käyttöä, eleitäni ja asentojani. Asiat pitää esittää jämäkästi, mutta rauhallisesti ja tasaisella äänenpainolla, tai tarvittaessa jotain asiaa kevyesti painottaen.

Jos on todella arka, niin kannattaa ottaa muistilappu mukaan. Ei sanatarkkoja lauseita, vaan ranskalaisin viivoin.

Katso suoraan silmiin, kun puhut, äläkä tee itsestäsi jo valmiiksi nöyrää ja luuseria roikottamalla päätä.

Pidä hyvä ryhti.



Kannattaa alussa ihan vain hyväntahtoisesti käydä sanomassa jollekin jokin ehdotus ja saada sitä kautta voimaa.



Kun oppii ilmaisemaan itseään oikein, sitä äkkiä huomaa, miten turhaan on tullut antaneeksi periksi mitä typerimmille asioille!

Terve itseluottamus on hyväksi ja ei pidä olla muiden orjana.

Joku viisas kasvatusguru sanoi tässä taannoin lehtihaastattelussa, että ei hän ole yhtään huolissaan näistä koulussa vähän heikommin menestyvistä pojista. Kyllä he pärjäävät elämässä. Hän on huolissan kilteistä kympin tytöistä. Heillä tulee olemaan vaikeaa.

KIITOS : )

Silloin kilteistä tytöistäkin tulee pelottavia.

Täällä myös samanmoinen toisia kunnioittava, muista kiinnostunut, empaattinen, ystävällinen, kiltti ja tunnollinen henkilö. Ja paljon parempi kuin raukkamaiset päähänpotkijat. Olen päättänyt jatkaa linjallani, vaikka välillä tulee turpaan. Kyllä myös kiitosta tulee välillä. En halua muuttaa itseäni periaatteideni vastaiseksi henkilöksi. En arvosta ollenkaan kyynärpää-ihmisiä ja toivon, että kiltteydestäkin tulee joskus POP.



Tsemppiä!! :)



(Tietysti tietynlainen itsekkyys on hyväksyttyä ja sallittuakin..)

Tutkimusten mukaan suuret yritysjohtajat ovat usein villejä, vähän huonosti koulussa menestyneitä poikia. Heillä on rohkeutta, riskinottokykyä ja he eivät pelästy jos koulu/elämä ei menekään pelkästään täydellisesti.



Levottomat villit pojat ovat myös yleensä kokeneet sosiaalisen elämän tärkeämmäksi, kuin vanhempien ja opettajien miellyttämisen. Toisaalta jos tyttö saa huomattavaa kiitosta ja huomiota miellyttämisestään, elämä tuntuu arvokkaalta. On vaikeaa sitten aikuisena huomata, että kympin arvoinen puurtaminen ei johdakaan työpaikalla huomioimiseen.



Hiljainen puurtaja tuskin saa koskaan kiitosta. Pitää olla neuvottelukykyä, kykyä asioiden julkiseen analysoimiseen ja asioiden muuttamiseen, jotta pääsee toimistonnurkasta irti ja huomataan.



Itse olen mediaseksyssä huomiotaloudessa töissä, eikä täällä ole mitään jakoa kilteille hiljaisille puurtajille. Täällä kovaääniset karismaattiset johtajat ja luovat riskinottajat menestyvät. Älyllä, lahjakkuudella tai kiltteydellä ei ole niin väliä, kunhan on vaan kova ja kuuluva ääni, sekä ulospäin suuntautunut luonne.

Olen vastaaja nro 14 ja olen edelleen kiltti ja otan toiset huomioon jne., mutta en anna toisten kävellä ylitseni vain, koska en uskalla sanoa " ei" .



Olen edelleen oma itseni, mutta vahvempi sellainen!

Tästä on helppo puhua filosofian tasolla, mutta miten se johtajatyttö sitten kasvatetaan?

niiksi kilteiksi ja hiljaisiksi puurtajiksi. Vaikea sitä on alkaa olla suuna päänä, jos se ei ole luonteenomaista. Jos pitää puolensa, sitten saa olla yksin ei enää niin kiltti mutta hiljainen.

siitä että on koko ajan kiltti. Eikä siitä ole tehty mitään numeroa.



Mä kuuntelen paljon lasta ja kyselen sen mielipidettä. Mutta kuten sanottua, se on paljon myös temperamentti kysymys... Mä en usko, että ujosta kiltistä tytöstä saa voimakkaan johtajan, ellei se sitten ole erikoislahjakas Bill Gates tyyppinen ratkaisu.