Ystävä haukkui minut, kun kerroin masennuksestani :(

Jos on oikeasti masentunut niin ei siihen paljon " ota itseäsi niskasta kiinni ja lähde reippailemaan" -kommentit auta.

No, onpa kyllä todellinen ystävä. Taitaa itse olla niin lukossa omien käsittelemättömien tunteittensa kanssa, ettei voi hyväksyä tuskaa ja masennusta muillakaan.



Sinun ei tosiaankaan tarvitse syyllistyä tai tuntea huonommuutta. Jokaisella on voimavarat omien mittojen mukaan, ei niitä voi vertailla. Ja sitä paitsi ystävä ei ikinä tyrmää toisen pahaa oloa noin.

Yritähän nyt lepäillä ja kerätä voimia itsellesi! Kyllä se siitä taas jossain vaiheessa tuntuu kivalta!

Ja ystävästä vielä, jssap!

sinulla niin kylmiä ja empatiakyvyttömiä ystäviä, ettet pysty elämääsi heille jakamaan :-)

Jos itse selviää omin avuin raskaista elämäntilanteista, ja toinen on heti inisemässä ja hakemassa ammattiapua kun elämä tökkii, tulee helposti katkeraksi. Hän tuskin ymmärtää, että masennus on sisäsyntyinen sairaus, eikä sitä hänelle varmaankaan voi selittääkään. Hän on varmaankin ollut lujilla omien vaikeuksiensa kanssa, eikä hän jaksa enää kaiken päälle sinua kannustaa. Harmillinen tilanne, ystäväsi ei yksinkertaisesti ymmärrä tilannettasi, eikä varmaankaan tule koskaan ymmärtämäänkään täysin.

siis että olen itse syypää siihen että minulla on parantumaton sairaus. Kiitti vaan veetusti, kaveri.

Toiset ovat selviytyjiä ja marttyyreitä, mutteivat hoivaajia

Toiset ovat hoivaajia

Jotkut ovat tavallisia tallaajia, joille ei satu mitään ja jotka eivät turhia tunteile...

Näistä rooleista on usein vaikea päästä eroon, niin itse omastaan ja toisaalta hyväksyä toisten muutokset omassa elämässään.

Pitää vaan jaksaa raivata tie omille tunteilleen. Ehkä sinun on aika etsi uusia ystäviä, entisiä toki hylkäämättä??

Mitä ikinä ne sitten tekee/sanoo tai jättää tekemättä/sanomatta, niin kaikki ne laitetaan masennuksen piikkiin.



" anteeksi, olin vähän tyly, mutta kun olen ollut niin masentunut"