Kuinka moni teistä on ollut hoidossa mielisairaalassa?

Kohtelu oli hyvää. Leima ikuinen.

Syynä vaikea psykoottinen masennus, selvisin sit kuitenkin avohoidossa pahimman yli

En koe, että olisin ikuisen leiman saanut. Eipä juuri kukaan perhettä ja ystäviä lukuun ottamatta asiasta tiedä. Henkiset sairaudet on sairauksia siinä kuin fyysisetkin.

Sairaalassa olo oli ok. Aika kolkkoja laitoksia tavallaan ja monet hoitajat istuivat van kansliassa, mutta muista potilaista on löytynyt juttuseuraa ja olen lueskellut ja käynyt kävelemässä. Ohjattuakin toimintaa on musiikki- ja taideterapian nimillä. Ei se mielisairaalassa oleminen ole sellaista kuin elokuvissa, vaan paljon rauhallisempaa.

Se oli oikeastaan aika antoisaa aikaa. Viihdyin paikassa ja toimintaterapiat olivat ykkösjuttu. Joidenkin hoitajien kanssa oli kitkaa, potilaiden kanssa tuli hyvin toimeen, ystäviäkin jäi. Aika tavallisia ihmisiä siellä avo-osastolla on, suurimmaksi osaksi. Suljetulla muutamia silminnähden outoja tapauksia.

Lapinlahti on jopa viihtyisä paikka kolkkoihin laitoksiin verrattuna. Enkä häpeä yhtään ;).

Psykiatrin lähetteellä pääsee..

riippuen hoidon tarpeesta. Ja tarkoitus ei ole viihtyä siellä vaan hoitaa psyykkinen vointi kuntoon ja palata normi elämään mahdollisimman reippaasti.

Olin todella itsetuhoinen ja ikuisesti kiitollinen kun sain mahdollisuuden parantua.

ja teki ihan hyvää. Masennukseni oli mennyt pahaksi ja taitamaton lääkäri oli lääkinnyt ihan väärin päällekkäisillä lääkkeillä, joten menin valvottuun lääkityksen purkuun järkyttävien sivu- ja yhteisvaikutusten takia. Pääsin sinne kun kävelin oireineni Hesperiaan. Sen jälkeen pääsin irti masennuslääkkeistä, olo enimmäkseen parempi. Mutta se mielenterveyspotilaan leima kyllä on ja pysyy.

Vierailija:

Mutta se mielenterveyspotilaan leima kyllä on ja pysyy.