Muistaako joku tämmöistä lastenlaulua?

Uuden nuken saanut pikku-Maija on.

Sinisilmän, keltakiharaisen.

Ja nyt Maijalla on riemu rajaton:

Silmät säihkyy, posket punottaa.



Uusi nukke niin hienona kulkee.

Ja se silmiä aukoo ja sulkee.

Ja niin kaunis se on hymyssään tosiaan.

Ei liene vertaistaan.



Mutta unhottuna, hyljättynä aivan

vanha nukke kotinurkassansa on.

Sen pää on alas painunut,

se laulavi murheissaan:



En enää leikkiin kelvannut,

niin yksin nyt olla saan.

Olin kerran mä Maijalle rakas,

jospa päivät ne taas saisin takas,

jolloin uus olin, kaunis ja puhtoinen

ja aina iloinen.



Vaan nyt on vaatteet kuluneet

ja pois puna poskenon.

Nyt kaik' ovat mun hyljänneet,

oon turha ja arvoton.



Vaan nyt pikku-Maija on niin herttainen:

hänpä noutaa nuken surevaisen.

Uuden nuken seuraan kun hän viepi sen,

kohta ilo, laulu kajahtaa:



La-la lal-la-la lal-la-la lal-laa

kaikki yhdessä tahtia tallaa.

Lapsikullat, te nukkea vanhaakin

siis kohdelkaa hellimmin!