Opettajat epäilevät lapsellani olevan adhd!

menette tutkimuksiin ja kuuntelette mitä psykologit ja psyliatriit teille neuvovat. Kyllä se siitä, pärjäätte varmasti...

hänellä varmaan on jos ko. dg:sta puhetta?

Eikös tuo ole isältä pojalle periytyvää?

Tutkimuksiin vaan niin sieltä saa tarvittaessa kaiken mahdollisen avun. Pahempaakin voisi olla.

Eikö sinulle ole tullut mieleen, että poikasi voisi olla yliaktiivinen? Ymmärrän, että olet hämmentynyt, mutta eivät opettajat aiheesta tällaisista epäilyistä kerro. Ihme, ettei tarhassa tai eskarissa näitä seikkoja ole tullut esille... Tsemppiä!

eikä muutenkaan elinolosuhtesta. Ota vähän selvää asioista ennenkuin puhut.

Mistä olet tuollaisen käsityksen saanut? Se ei ole opittua, vaan ongelma on aivojen toiminnoissa. Sitä on ollut lapsilla varmasti kautta aikojen, mutta sitä ei osattu nimetä muulla sanalla kuin häirikkö.

Ehkä minä olen se jolta hän on tämän perinnyt.



Hän aloitti uuden koulun syksyllä. Tuntuu siltä että opettaja on ilkeä ja ei vain pidä lapsestani.

Tiedän että hän ei mielellään istu paikallaa jne. Ei kukaan lapsi mielellään ole mitään tekemättä.



Enkä voi oikein odottaa että opettaja AINA lapsestani pitäisi. Jotain tässä kuitenkin tuntuu mädältä.



Voisinhan minä hänet tutkimuksiin viedä, mutta pelkään että hän leimaantuu tästä. Lääkitykseen en oikein usko.



Koulun tehtävissä on pärjännyt luokan tasolla.



Joten pitäisiko minun rääkätä lastani psykologeilla opettajan takia?



Olen saanut sellaisen vaikutelman että ovat meitä vanhempia on nyt syyllistämässä. Olemme ne pahat jotka eivät voi kasvattaa ja opettajan mielestä luokassa on häirikko. Mitään pahaa hän ei kuitenkaan ole tehnyt.



-- ap

omista kullannupuistaan eivätkä älyä toimia lapsen parhaaksi! Kaverinkin lapsi on kanssa ylivilkas, ja aika selkeä adhd -kaikkien muiden mielestä paitsi hänen äitinsä...

Minäkin kommentoin aikaisemmin, mutta en tunne tapaustasi enkä lastasi, joten kuuntele vain mitä opettajilla on sanottavaa, he varmasti neuvovat ja toimivat varmasti vain lapsesi hyväksi.

Vierailija:

Voisinhan minä hänet tutkimuksiin viedä, mutta pelkään että hän leimaantuu tästä. Lääkitykseen en oikein usko.

Ei lapsi leimaannu, sillä tutkimuksista ei tarvitse kenellekään edes kertoa. Jos lapsi todetaan siellä neurologisesti tyypillisesksi, hän on saanut ns terveenpaperit. Jos hänellä todetaan adhd tai joku muu neurologinen ongelma, hän saa selityksen siihen, miksi on erilainen ja tukea.

Lääkitykseen uskominen ei ole sinun asiasi, eikä se ole mikään uskon asia yleensäkään - lääkitys joko toimii tai ei, eikä uskolla ole siinä mitään tekoa. Osalle adhd-lapsista lääkityksestä on selvästi hyötyä. Silloin sitä kannattaa käyttää.

Koulun tehtävissä on pärjännyt luokan tasolla.

No hienoa. Kuinkahan hyvin hän pärjäisikään, jos pystyisi vielä keskittymäänkin. Jos lapsesi on niin lahjakas, että voi noin hyvin kompensoida keskittymisen ongelmia, häntä kannattaisi tukea sitäkin enemmän.

Joten pitäisiko minun rääkätä lastani psykologeilla opettajan takia?[/]

Ei lasta tutkita opettajan iloksi, koska opettajahan joutuu tulemaan saman lapsen kanssa toimeen diagnoosin jälkeenkin. Lasta tutkitaan lapsen takia. Ja usko tai älä, psykologit osaavat tehdä tutkimukset rääkkäämättä lasta.

Olen saanut sellaisen vaikutelman että ovat meitä vanhempia on nyt syyllistämässä. Olemme ne pahat jotka eivät voi kasvattaa ja opettajan mielestä luokassa on häirikko.

nojaa monet vanhemmat kokevat adhd-tai asperger-diagnoosin vapauttavana juuri siksi, että siinä vihdoinkin todetaan, ettei vika tällä kertaa ollutkaan vanhemmissa kasvattajina (joskis ehkä vanhemmissa geenien välittäjinä).

Mitään pahaa hän ei kuitenkaan ole tehnyt.

Hyvä niin. Suurin osa adhd-lasten pahanteosta (siis varsinaisesta pahanteosta, ei vain siitä jatkuvasta liikkeestä ja sen aiheuttamasta sähläyksestä) johtuu turhautumisesta kun heitä ei ymmärretä tai he eivät ymmärrä muita. Juuri sen takia teidän tosiaan kannattaisi hakeutua ajoissa tutkmuksiin, että teillä on vielä tilaisuus päästä väliin ennen uhmakkuushäiriön syntymistä.

-- ap

Lääkärillä on vaitiolovelvollisuus! Saat varmasti myös hoitotukea. Lapsen edun takia nuo diagnoosit tehdään jotta häntä voitaisiin auttaa!

mun muutama oppilas on menny riemua täynnä sinne. Jos sinä vanhempana kiellä lapsesi ongelmien olemassa olon niin silloin luulet että lapsi leimaa SINUT jotenkin käymällä tutkimuksissa. Tutkiminen ei vahingoita lasta päinvastoin. Ja jos lapsi on vaihtanut koulua ja vanha ope ei oo sanonu mitään niin kyse voipi olla siitä ettei edellinen ope ole hoitanut työtään. Itselläkin on kollegoita jotka eivät koskaan sano mitään minkä vanhemmat ottavat negatiivisena palautteena. Näiden opejen luokilla ei myöskään ole koskaan avustajan tarvetta, erityisopen tarvetta tms.... (20% ikäluokasta tarvitsee jonkin tasoista erityisopetusta eli esim 20 opp luokasta 4)



Nyt ryhdistäydy, lapsesi tarvitsee apua! Pahinta mitä voit tehdä on kieltää kaiken tutkimisen !



t.ope

tosi ylivilkas tapaus ja ilkeä kavereille.

ja ei koskaan tee mitään ärsyttävää ja ei ärsytä eikä suutu eikä ole kiukkuinen jne?



Onko sellaisia lapsia olemassa?

Lapsi voi käyttäytyä päällisin puolin ihan asiallisesti, mutta ei jaksa keskittyä tehtäviinsä. Ennen heitä kutsuttiin tyhmiksi.

Ja mikä kivikautinen ajatuskuva sinulla on psykologeista? Luuletko että lapsellasi suoritetaan kokeellista lobotomiaa vai mitä tarkoitat rääkkäämisellä.



Heitäpä ennakkoluulosi ja pelkosi romukoppaan ja vie lapsesi tutkimuksiin!

Teet lapsellesi palveluksen jos käytät testeissä. Saat ohjeita ja asiallista tietoa. Torjuminen ei poista lapsen ongelmia.



Jos lapsi saa diagnoosin teillä on mahdollista saada kuntoutusta ja vertaistukea ryhmätapaamisissa ja perheleireillä.



Oman lapseni luokalle tuli tällainen härveltäjä syksyllä ja kyllä luokan tilanne on muuttunut merkittävästi. Lapsi puhuu (paljon) tunneilla ja häiriköi. Lisäksi tuppaa nahkalle. Rauhallinen luokka muuttui merkittävästi kehnompaan suuntaan.



ADHD lapsista valitettavan moni on niitä pahantekijöitä ei toki kaikki.

Linnakundeista suurella osalla on ADHD tutkitusti, joten pahuus ei ole virasta näille henkilöille. Keho toimii mutta aivo ei pelaa.

Kaikki muu on selitystä

10-vuotiaalla pojalla todettiin add (adhd ilman ylivilkkautta) marraskuussa.



Hänellä on ollut pienestä asti kielenkehityksen ongelmia ja on siksi erityisluokalla. Koulussa oli/on erityisluokasta huolimatta aika vaikeaa lähinnä keskittymiskyvyttömyyden takia ja viime keväänä poikani sai koululääkäriltä lähetteen Lastenlinnaan tutkimuksiin. Syksyllä hän oli siellä parin viikon osastojaksolla. Tiesin jo odottaakin add-diagnoosia.



Vuodenvaihteessa aloitimme lääkekokeilun (Concerta) ja täytyy sanoa että vaikutus on ollut todella myönteinen. Poika pystyy nyt tekemään läksynsä lähes itsenäisesti (oli vielä ennen joulua suorastaan mahdoton tehtävä saada hänet niitä tekemään). Hänen kanssaan voi keskustella asioista mikä oli ennen vaikeaa koska poika ei jaksanut kuunnella mitä hänelle sanottiin eikä erottanut puheesta kysymyksiä. Ennen jokapäiväiset pettymyksen aiheuttamat ulvontakohtaukset ovat lähes loppuneet - pettymyksen- ja siirtymätilanteidensietokyky on parantunut huomattavasti. On kuin pojalta olisi sumuverho kadonnut pään ympäriltä ja hän on palannut omista maailmoistaan maan pinnalle. Sekin on ollut todella positiivinen asia että ilmapiiri perheessämme on ollut tämän kuun paljon vapautuneempi kun arki ei ole ollut yhtä asioista vääntämistä. (Esim. epätoivoinen läksyjen tekeminen sai meille syksyn aikana aikaiseksi lukuisia harmaita hiuksia ja olimme aika hermoromahduksen partaalla. Jos läksyt halusi saada tehdyksi aikaa kului vähintään pari-kolme tuntia eikä sekään riittänyt, ja kun perheessämme on kaksi muutakin lasta niin...) Odotin jännittyneenä tuleeko pojalle lääkkeestä jotain sivuvaikutuksia, mutta ei ainakaan kuukauden käytön jälkeen ole mitään haittoja ilmennyt. Lääke annetaan vain koulupäivinä.



Eli ap:lle: keskustele lapsesi koululääkärin kanssa, pitäisikö lapsesi saada tutkimuksiin. Osastojakso oli kuin suuri seikkailu pojallemme (mm. retki olympiastadionin torniin), ei mitään psykologeilla " rääkkäämistä" . Poika oli kovasti pettynyt kun tajusi jakson loputtua ettei enää pääsekään sinne.