Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttava lapsi! Neuvoja jaksamiseen...
16.01.2007 |
Eli lapsi 9kk on aivan mahdoton, kitisee jatkuvasti, jos menen toiseen huoneeseen niin huuto alkaa täysillä, mahdotonta tehdä mitään ku laps vaan huutaa! Ei edes riitä enää, että istuu lattialla sen kanssa, kamala kitin avaan jatkuvasti, oikeasti mä en enää jaksa tota kitinää ja huutoa.
Sylissä on hyvä olla muuten tulee perässä ja inisee.
Itsellä menee hermo ja alkaa jo itkettää tuon, aina näin vain kotona, jos ollaan liikenteessä tai kylässä käyttäytyy kuin enkeli, mutta kotona on helvetti irti! Ja pakko täällä kotonakin on välilla olla, hotaa kotia ja pestä pyykkiä.. huoh mä en vaan kestä tuota muksua... tai siis sen kitinää.......
Kommentit (5)
Lisäksi hän on normaalin utelias ja kokeilunhaluinen vauva, joka tutkii ympäröivää maailmaa ja tekee siinä samalla sinun mielestäsi epäsuotavia asioita. Vauvahan ei sitä tajua eikä hän missään nimessä vielä pysty muistamaan että joku asia on häneltä kielletty. Vaatii nimittäin tuhansia toistokertoja, että noin pieniin aivoihin jää pysyvä muistijälki jostain asiasta. Eli sinun tehtäväsi on kerta toisensa jälkeen nostaa vauva pois kielletyn touhun parista ja sanoa samalla terhakkaasti EI SAA! kerta toisensa jälkeen. Se on turhauttavaa ja ärsyttävää, mutta aikuisena äiti-ihmisenä tajuat että se nyt vaan on niin ja menee kyllä ajan myötä ohi (vuoden päästä tuota ongelmaa ei ole enää - tosin sitten on ihan uudet...:-) Tsemppiä vaan. T. Neljän äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi että muksu on jo vuoden vanha. Oli kyllä kuvailemasi kaltainen jo 9 kk ikäisenä, joten varaudu että " vaihe" jatkuu ja jatkuu. Meillä poika jo mainitsemiesi temppujen lisäksi aloittaa viiltävän parkunan jos isosisko kiipeää syliin tai tulee äitiä lähellekään. Sohvalla en voi istua - kiipeää perään itkemään, en lukea mitään - kiipeää repimään kädestä pois. Illat yleensäkin vain kiukkuaa ja konttaa äidin perässä. Eikä loppua näy. Kun mulla alkaa keittää yli menen toiseen huoneeseen, suljen oven perässäni ja kiroilen pitkän litanian mielessäni tai hakkaan päätä seinään tai enemmän tolkussa ollessani tyynyyn. Olen myöskin aloittanut lenkkeilyn ihan sen takia että pääsen vähäksi aikaa jatkuvaa vaatimista karkuun ja samalla saan vähän turhautumista purettua. Tsemppiä. Jonain päivänä sen täytyy helpottaa, uskotaan siihen.
Ei pidä hankkia lapsia, jos niitä ei jaksa hoitaa.
ap