mitä teette kun lapsi saa julkisen raivarin??

kotona on ollut pari raivaria. Ei siinä muu auta kuin jutella, sanoittaa tunteita ja sopivassa saumassa ottaa syliin. Joku rauhoittuu parhaiten sylissä, mutta esim. meidän poika tulee mieluummin syliin vasta sitten, kun on itsekseen jo vähän rauhoittunut.

Meillä on kolme lasta, joista kaksi ovat erittäin voimakastahtoisia ja saavat milloin minkäkinlaisia raivareita syystä tai syyttä... Ja yllätyksekseni minulla on hyvä pitkä pinna raivareiden aikana.



Ensinnäkin, kun lapsi huutaa affektissa, hänelle on turha puhua mitään, joten voin ajatella jotain ihan muuta ja välilä muistutan ja tsemppaan itseäni, että " ei ole hyötyä suuttua, ole viilipytty, hengitä rauhallisesti jne." ;)



Kun lapsi on rauhoittumaan päin (meillä siihen menee muutamasta minuutista reiluun tuntiin), niin alamme juttelemaan asiasta ja sovimme käyttäytymisestä vastaisuuden varalle. Toki 2-vuotiaalla nämä sopimukset eivät aina pidä... ;)



Toiseksi tiedän toimivani oikein, joten minulle on ihan sama, tuleeko raivari kaupassa, kotona vai uimahallissa. Toki häiritsevissä tilanteissa vien lapsen sivuummalle huutamaan.



Ainoa mikä harmittaa on se, että joskus olisi kiire johonkin tai muilla lapsilla samaan aikaan jotain tarpeita, mutta kyllä näihinkin aina ratkaisu löytyy. Toki minäkin pienemmissä tilanteissa suutun lapsille ja saatan joskus huutaakin, mutta isot raivarit osaan hoitaa hyvin. Enpä olisi uskonut ennen lasten saantia!



P.S. Vaikka raivari on tietty sillä hetkellä inhottava ja iso juttu, niin lopulta ne ovat (päivittäisinäkin) pieni osa elämää, ja pääasiaksi meilläkin nousee kolme ihanaa, persoonallista, taitavaa ja huumorintajuista lasta! :)

yleensä pohjimmainen syy on nälkä/ väsymys/ turhautuminen/ liika virikkeet ympäristössä tms. En tosiaankaan lähde siitä lapselle karjumaan. Otan lapsen syliin ja annan huutaa huutonsa pois kunnes jutellaan.



Hiki siinä tulee ja tokihan se saattaa nolottaa kun lapsi oikein vetää parastaan keuhkojen täydeltä, mutta ei siinä muu auta. Meidän tapauksen raivarit eivät ole onneksi kestäneet kuin muutaman pitkän minuutin.

Ihan vaan lähinnä sen takia, että ne raivarit on ihan päivittäistä kamaa. Usein ärsyttää, kun suurin osa ihmisistä ympärillä (just kaupassa, bussissa tms.) näyttää hapanta naamaa, kun en tee mitään. Voi kuulkaat... Jos tekisin, huuto kestäis puolta pidempään... Ja ilman sitä hyssyttelyä, silittelyä tms. voi silti kestää koko matkan/ostosten tekemisen ajan.

Ei se oo hauskaa, ei...

Mutta kun 5-vuotias sai kunnon " taaperoraivarin" kaupassa jonkun olemattoman syyn takia, kiristin kyllä hiljaiseksi. Jotenkin meni yli, kun sen ikäinen makaa maassa ja huutaa suoraa huutoa.

En reagoi raivoamiseen enää millään tavalla, saatan seisoa vähän matkan päässä lapsesta ja sanoa että kertoo sitten kun on valmis jatkamaan kauppareissua. Tämä on pätenyt, muitakin keinoja on kokeiltu, mutta tämä on osoittautunut parhaimmaksi tässä tapauksessa... Ikää 2 -v, ja melkoisen voimakastahtoinen. Raivarit ovat nyt selväsi vähentyneet, ja monesti kaupassa käynti jo onnistuu ilman mitään hepulia. Se on niin paljon kiinni lapsesta, että saako niitä raivareita ja millaisia. Esim. 4- v tyttömme ei ole ikinään saanut mitään hepulia missään kaupassa, mutta tämä toinen sitten senkin edestä..

Kysyn ihan siksi, että jotenkin ekaa kertaa rekisteröin tuollaisen raivarin lähietäisyydeltä. Kaikkihan sen tietää että noita tulee, ja onhan noita nähty ennenkin, mutta jotenkin nyt kun se oli siinä ihan vieressä kun äiti yrittää maksaa ja pakata ostoksia niin jotenki kolahti.



Tuntu pahalta, siis sen äidin puolesta, pystyn hyvin kuvittelemaan sen turhautumisen/raivon/vitutuksen/nolostuksen joka siitä seuraa. Teet mitä vaan, niin kaikki paheksuu tai jotain. Ei siis kaikille seuraa, mutta itselle melko varmasti vastaavassa tilanteessa vois tulla. Että mitä ihmettä sille kersalle voi tehdä, kun se ei vaan lopeta :/ Ei niin pientä voi mätkiä korvillekaan (ei sillä että se isommallekaan hyväksyttävää olisi, mutta joskus varmaan paikallaan pieni tukistus tms). Tämänpäiväinen huutava lapsi taisi olla joku 3v.



Että voimia vaan kaikille, ja sille joka pystyy pysymään coolina niin tosi hienoa! Ja voihan se tosiaan olla, että sitä löytää itsestään mitä ihmeellisimpiä voimavaroja tilaisuuden tullen!





t:ap

enkä mitään muutakaan läpsäisyä tai luunappia.



Aikuisen pitää saada auktoriteetti muuten.

Lasten huuto ei minusta ole häpeä vanhemmalle. Itse ainakin kiinnitän aina huomion vanhempaan, miten käyttäytyy.

olen kuiskannut muka peloissani, että nyt ylös ennen kuin vartijat tulee hakemaan sut. Tepsi kyllä.



Muut tilanteet ei ole jääneet mieleen kun esikoinen on jo niin iso ja kuopus vasta herttanen taapero. Mutta eiköhän se taas ensi kesänä ala kun 2 v-synttärit lähestyy.

kerroin jo kärkeen, etten aio hankkia lapsia. Tiedän kyllä omat vikani ja rajani.



Mitä tulee tukistamiseen, niin en silti koe sitä kovin pahana asiana, jos tilanne sitä vaatii. Koirankasvatus on vähän samanlaista kuin lapsenkin, ja joskus pitää käyttää pakotteita.



t:ap

Auktoriteetti pitää saada muilla keinoin. Ja todellakin hyvä, ettet hanki lapsia. Älä hanki myöskään koiraa, kissaa tai muuta eläväää. Hanki sellainen japanilainen robottikoira ja tukistele sitä.



11

tukistaminen on eri asia kuin lyöminen joka on eri asia kuin potkiminen joka on eri asia kuin hakkaaminen joka on eri asia kuin pahoinpitely.. jotka on kaikki eri asioita. palveluskoirien kanssa nyt vaan joskus on otettava hiukka kovemmat otteet käyttöön. Hyvä tuuri täytyy olla jos ei ikinä joudu pakotteita koiralla käyttämään.



Lastenkasvatusmuoti vaan muuttuu aikojen saatossa näymmä.



T:ap (jolla sattumoisin on palveluskoira)

niille jotka eivät tiedä: pakote voi olla esim. hihnasta nykäisy tai hihnalla läimäys takapuolelle jos koira vetää, tai korvasta ote jos mielenkiinto meinaa suuntautua vääriin asioihin (vrt. tukistaminen).



Voi se pakote olla sitten pahemmissa tapauksissa jotain isompaakin, esimerkiksi jos koirat joutuvat tappeluun keskenään niin ei siinä auta mikään hymistely tai hissuttelu, vaan ne on saatava toisistaan irti ennenkuin tulee todella iso vahinko. Eli silloin voi kiskoa hännästä jos ei muuta keksi, tai muuten tehdä jotain jolla sen koiran huomion saa hetkeksi herpaantumaan siitä riitakumppanista.



Tai jos koira on hyökkäämässä jonkun ihmisen kimppuun, sama juttu. Ei siinä parane jäädä hymistelemään.



ap