Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kymmenen vuotiaan pojan ajatuksia elämästä
12.12.2006 |
Pieni kultainen poikani on pähkäillyt useamman kerran seuraavaa:
Mitä järkeä tässä kaikessa on kun kuitenkin kuollaan ?
Tämä kysymys ei ole mikään itsetuhoisen lapsen kysymys vaan lapsen, joka on tajunnut, että ihminen on täälä vaan rajallisen ajan ja sitten se kuolee ja haudataan ja mätänee maahan.
Yritän selitää hänelle, että sielu jää eloon ja taivaassa jatkuu elämä (vaikken ole mikään uskonnollinen tyyppi). Lisäksi sitä, että jokaisella meillä on mahdollisuus tehdä jotain SUURTA elämässää, että vaikka HÄN voi olla juuri se joka keksii maailman rauhan tai ikuisen elämän. jne.
Mutta aika ajoin tuo kysymys pompsahtelee? Onko teillä vastaavia kokemuksia ja mitä olette sanoneet?
Poika on aivan ihana tapaus, sosiaalinen ja pärjää hyvin koulussa. Lämmin ja hellä luonteinen, mutta silti peruspoika.
Kommentit (3)
mutta elmä on silti hyvää ja elämisen arvoista. Myös niillä jotka eivät tee mitään suurta. Että me kaikki teemme läheistemme elämät vähän paremmiksi. Että elämä on pääsääntöisesti mukavaa.
Elämän sinänsä " järjen tai järjettömyyden" olen selittänyt luonnon kiertokululla - kun elämä sattui syystä tai toisesta syntymään (minun 10-vuotiaani tietää jo, että toiset uskovat johonkin luojajumalaan ja toiset eivät) se syntyi sellaiseksi että se jatkuakseen tarvitsee muita eläinten ja kasvien elämiä - ja kuolemia. Ja vaikka yksi kuolee, toiset syntyvät juuri sen ansiosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sanonut pojalleni, että minun elämäni merkittävin teko on ollut saada heidät valaisemaan omaa elämääni. Pojan ja tyttären :-)
AP.
Alue: Aihe vapaa
Järkeviä olet jo osannutkin vastata. Itse nautin juuri tuon tyyppisistä keskusteluista lasten kanssa, mutta noin syvällisiä en ole vielä päässyt pohtimaan. Vanhin lapsi täyttää 6 v.
Varmaan sanoisin että olen itsekin sitä pohtinut ja se elämän tarkoituksen etsiminen jatkuu koko elämän ajan. lisäksi kertoisin, että ainakin itselleni elämän ihanuus kirkastui, kun sain heidät, omat lapseni!
Onnea mainion pojan äidille!