Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajat! Miten jaksatte, mitä odotatte tulevaisuudelta?
22.01.2007 |
En ole masennukseen taipuvainen ihminen, mutta vähän on alkanut oma pää huolestuttaa. Tuntuu että elämästä on kaikki tarkoitus ja sisältö hukassa, kun ero tuli. Ilmeisesti surutyö vielä jatkuu, mutta kuuluuko siihen tällainen " elämänhalun menetys" ?
Ihan kuin elämältä olisi kadonnut kaikki tarkoitus, täällä vaan kökötän kotona ja hoidan lasta. Toki lapsi on ihana ja alle vuoden päästä pitäisi palata työhönkin, mutta silti tuntuu että ei ole mitään mitä odottaa...
Väkisin tulee keksitytä jotakin hauskaa tekemistä päiviksi, mutta aitoa iloa mikään ei oikein tuota. Toivon että kevät ja kesä piristäisi mieltä, mutta vielähän tämä talvi jatkuu kuukausikaupalla. Uusiin ihmissuhteisiin ei ole mielenkiintoa, vaikka sellainen varmasti saisi ajatukset pois tästä surkeudesta - vaan ei minulla ole kenellekään vielä mitään annettavaa, enkä haluaisi olla se vain ottava osapuoli.
Saisiko vertaistukea tai muiden tsemppausta?
Kommentit (3)
Erosimme mieheni kanssa noin kuukausi sitten. Sen jälkeen elämänlaatuni on parantunut huomattavasti! Ei enää riitoja, ei enää mökötystä, ei enää pettymyksiä, ei enää odotuksia eikä lupauksia, ei mitään muuta kuin tietoisuus siitä että tällä hetkellä, tässä maailmassa, on mahdollisuus tehdä ihan mitä vain, milloin vain, eikä minun tarvitse enää ottaa huomioon muuta kuin lapsi! Ei enää miehen ehdoilla elämistä, vaan minun ja lapseni!
Oletko ulkoillut riittävästi? Ulkoilu ja liikunta tekee hyvää, samoin hyvä ruoka. Oletko huomannut miten linnut lentävät talvisina päivinä? Ne pyrähtävät parvena lentoon. Oletko huomannut miten aurinko maalaa noustessaan ja laskiessaan taivaanrannan punaisen, oranssin ja violetin eri sävyillä. Oletko huomannut miten jäähileet leijuvat ilmassa, ja miten valo saa ne välkkymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen eronnut reilut 2-vuotta sitten. Elämä on jotenkin kamalan yksinäistä ja ns. " tyhjää" , tuntuu, että elämä valuu hukkaan. Päivästä toiseen on pingotusta rahan kanssa jne. Ehkä kevät tuo uutta uskoa elämään...tsemppiä teille!
Ero tosiaan voi ottaa niin koville, että kestää aikansa ennen kun elämä alkaa sujua. Minulle ero oli suuri helpotus ja tuntui että elämä vasta alkaa kun pääsin huonosta parisuhteesta irti. Olin kotona lasten kanssa vähän vajaan kolme vuotta ja aika meni aika nopeasti. Nyt kun palasin koulun penkille niin mukavalta tuntuu elämä nytkin, on muutakin ajateltavaa kun lasten jutut. Me liikuttiin paljon lasten kanssa päivisin kerhoissa ym. joissa tapasi paljon ihmisiä ja tehtiin kaikkea kivaa. Pääsetkö ilman lapsia ikinä mihinkään?? Minulle oli suurin voimanlähde se, että pääsin ilman lapsia joskus kaupoille, leffaan ym. Nyt olen tavannut upean miehen ja toivon todellakin, että meidän juttu kestää! Älä menetä toivoasi vaan yritä nauttia ajasta kun lapsi on pieni, se on nopeasti ohi!