Lue keskustelun säännöt.
Mina en itke hautajaisissa, en ikina, ja suvussamme monia jotka kayttaytyy nain. Suren kylla paljon mutta tyyliin ei kuulu surra julkisesti.
15.01.2007 |
Toisille ne hautajaiset on yhtä teatteria joissa itketään melkein muuten vaan kuten joku kirjoittikin.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään lohdutusta koska siitä ei ole apua. Tuntuu välillä kauhealta kun iso aikuinen mies itkee eikä itkusta tule loppua. Tosin muutenkin äärimmäisem helliä luonteita, joten luonnollisesti itku tulee myös helpolla. Meillä ei kotona opetettu ettei poika saisi itkeä.
oma suruni on sellaista, että sitä ei voi siirtää surtavaksi, kun on sopiva aika ja paikka.
ja tempo on eri. eikä toinen ole parempi toista.
Mä kyllä suren ja itken, mutta en hautajaisissa. Mä olen jossain ihan muualla silloin, en ymmärrä. Mä en edes muista mitä pappi on puhunut tai mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
arkun luo, yleensä mun mies vetää mua perässään. Hyvästien jättö ei kuulu luonteeseeni ja hautajaisissa pitää se tehdä, kuitenkin uskon siihen että kuollut ihminen on mukanani aina elämässäni.
Miten he sen tekevät ja kuuluuko se heillä todella asiaan? Miten voi itkeä tuntikausia, vai mahtavatko itkeä peräti monta päivää?
itke hautajaisissa, vaikka surisinkin kovasti. Ei vain itketä. Sukulaiset kyllä itkee, enkä ollenkaan pidä sitä huonona tai nolona. Minua vain ei hautajaisissa itketä. Kotona voin kyllä itkeä.