Mahtavaa!!!! Me muutetaan!!!
Kerrostalosta omakotitaloon. Enkä _ikinä_ enää edes haaveilis kerrostalo asumisesta!!!!!
Kommentit (20)
Me muutettiin pari vuotta sitten omakotitalosta kerrostaloon, en lähde täältä koskaan :)
Olipas masentava otsikko :) Meillä tilanne: Nyt asutaan AHTAASSA kerrostalo kaksiossa. Kesällä aletaan rakentamaan omakotitaloa. Pitäs saada tämä asunto myytyä ja mentyä hetkeksi vuokralle, ettei jäädä " kahden asunnon loukkuun" . Olen soitellut välittäjiä ja lehti-ilmoituksia läpi ja minnekkään ei saa ottaa koiraa!
Mutta onnea teille :)
Ehkä mekin vielä tästä pois päästään :)
Me ollaan asuttu nyt puolisen vuotta tdella ahtaassa kerrostaloasunnossa vuokralla. Myimme vanhan omakotitalomme ja nyt rakennamme uutta.
Kyllä kaipaan omakotiasumisesta montaa asiaa tai tarkemin ajateltuna kaikkea.
No, positiivisenä puolena täällä voi pitää sitä, että vesi kuuluu vuokraan. Eli just niin pitkiä suihkuja kuin haluttaa, ei tarvi miettiä, että taas nousee vesilasku.
Mutta vakavasti, omakotitalossa on se ihana oma rauha! Ei tarvi kuunnella milloin naapuri tekee mitäkin. Tai ajtella kuinka naapuri häiriintyy meidän lasten äänistä.
Sitten muutan omakotitaloon kun on varaa palkata henkilökuntaa ;D
Kerrostalossa on ihanaa ja helppoa. On myös " oma" piha. :D
tai pestään pyykkiä. Illalla kun meillä hiljaista kuuluu ihan puhettakin...
Elämäni paras tunne oli muuttaa kotiin omakotitaloon. Se on tunne, jota järjellä ei voi selittää. Oma rauha, yksityisyy.
kerrostaloissa ja jokaisessa kuuluu äänet kämpästä toiseen. Samoin kyllä 2000 luvin omakotitalotkin ovat haperoita.
ihan sanoista saa selvää yläkerrasta. Seinän takaa saa selvää puheestakin, jos puhuvat kovalla äänellä. Ja liesituulettimen luona keittiössä kuulee kaiken puheen. Ja nämä tietenkin kuuluu, jos meillä on hiljaista.
Rakennusvirheistä en tiedä, mutta varmaan on minimi äänieristeet käytetty. Isohkon firman vuokraasunnoiksi kun on rakennettu. -7
Naapureista ei kuulu pihaustakaan. Eikä mua kylla tippaakaan haittaisi kuulla jos naapurissa suihku lorisee.
Omakotitalossa asuessa naapurin piski räkytti ulkona yötä päivää. Ja se kyttäys! Kerran naapurista peräti soitettiin ja kysyttiin, kuka meillä oikein kävi, kun eivät tunteneet autoa.
kun asuminen täällä on niin helppoa. Ei tarvitse tehdä lumitöitä, eikä ajaa nurmikkoa ja jos joku paikka menee rikki esim. hella tai vessanpönttö, niin soittaa vaan huoltofirmaan ja lasku jaetaan kaikkien osakkaiden kesken. =)
Kyllä on helppoa. Mutta en sanoisi etteikö omakotitalossa olisi mukavampaa omalla tavallaan. Olisi oma rauha. Ehkä siis joskus mekin muutetaan. =)
Meillä on iso perhe, joten kyllä on helppoa, kun voi pukea ja päästää lapset tuosta vain omaan pihaan omalle hiekkalaatikolle. Kesällä lojumme nurmikolla ja syömme marjoja omista pensaista. Syksyllä tulee paljon luumuja, omenoita ja karhunvatukoita... Kyllä minä nautin tästä täysin siemauksin.
Vierailija:
Omakotitalossa asuessa naapurin piski räkytti ulkona yötä päivää. Ja se kyttäys! Kerran naapurista peräti soitettiin ja kysyttiin, kuka meillä oikein kävi, kun eivät tunteneet autoa.
En ikinä enää haluaisi asua omakotitalossa kun en kestä sitä kyttäystä siitä kuka meillä käy ja milloin meillä ollaan missä.
Me muutimme myös juuri uuteen kerrostaloasuntoon, ja voin sanoa, ettei kuulu naapureista mitään!
Ennen kuului edellisessä n. -93 rakennetussa asunnossa askeleet ja vessanvedot, mutta tässä ei.
1,5 v. sitten.
Nyt pitää sinnitellä vielä ens syksyyn, että pois päästään.
Pieni idyllinen kylä, jossa puolet asukkaista on sukua toisilleen.
Naapurit teennäisen ystävällisiä, todellisuudessa paljastui juuri heistä toinenkin puoli=/
Muutama kyläläinen kuvittelee omistavansa kylän. Sanelevat ehdot, joiden mukaan eletään.
Ohi kävellessä töllistellään toisten pihaan.
Lähes joka talossa tuntuu olevan haulikkoja, joilla sitten on hyvä uhkailla toisia jos on tarpeen.
Vmäiset naapurit ja muutama kyläläinen saa elämän tuntumaan niin sietämättömältä, että odotan innolla pääsyä takaisin ihmisten ilmoille.
Vierailija:
1,5 v. sitten.
Nyt pitää sinnitellä vielä ens syksyyn, että pois päästään.
Pieni idyllinen kylä, jossa puolet asukkaista on sukua toisilleen.
Naapurit teennäisen ystävällisiä, todellisuudessa paljastui juuri heistä toinenkin puoli=/
Muutama kyläläinen kuvittelee omistavansa kylän. Sanelevat ehdot, joiden mukaan eletään.
Ohi kävellessä töllistellään toisten pihaan.
Lähes joka talossa tuntuu olevan haulikkoja, joilla sitten on hyvä uhkailla toisia jos on tarpeen.
Vmäiset naapurit ja muutama kyläläinen saa elämän tuntumaan niin sietämättömältä, että odotan innolla pääsyä takaisin ihmisten ilmoille.
Toihan on kun painajaista!
muistan ton fiiliksen.... on se ihan erinlaista omakotitalossa asua, enemmän töitä tietenkin mutta ah se oma rauha!