Mistä apua kun mikään ei tunnu miltään, koko elämä on niin turhaa!

Jos olet masentunut, hae lääkitystä ja keskusteluapua.

Ja sitten järjestä itsellesi kunnon lepoa: loju paljon sängyssä, hemmottele itseäsi. Tee niitä asioita, jotka tuottavat mielihyvää. Jos mielihyvää tuottaa hillitön nukkuminen, laiskottelu ja naistenlehdet, niin yritä järkätä itsellesi niitä.



T: ex-masentunut

Ei ongelmien myöntäminen tee sinusta hullua, vaan se ettet tee niille mitään :)

Vastuu ja väsymys on välillä liikaa. Koskaan en voi loikoilla tai nukkua silloinkun haluan. En käy koskaan missään muualla kuin koulussa ja kaupassa. Masentaa vaan kaikki. En halunnut tälläistä elämää. Suunnittelin jotain muuta, mutta nyt se on jossain kaukana, tarkoitettu jollekkin muulle, ei minulle.

Todella tuttua. Mulla oli tollanen olo vuoden lapsen synnyttyä. En käynyt edes kaupassa enkä muutenkaan ulkona, paitsi pakon edessä. Mikään ei kiinnostanut tippaakaan. Vähän lapsen 1v syntymäpäivien jälkeen todettiin masennus (joka kyllä " löytyi" muiden oireiden takia...).

Omasta kokemuksesta sanon, että muuttaminen auttoi. Pääsin asuntoon, joka oli paljon mielekkäämpi kuin edellinen. Itseäni masensi juuri se sama asia: " Ei mua ole tähän tehty" . Nyt olen koittanut keksiä asioita, joista voisin nauttia samoin, kun " entisessä elämässä" , ennen lasta. Edelleen kotona olen, neljän seinän sisällä iltaisin, mutta keksin paljon hyvää tästä: voin suunnitella miten kotini laitan, voin pitää yhteyttä ystäviin iltaisin edes koneen kautta. Netissä on paljon juttuja, joita voi tehdä... Koita miettiä asioita, jotka tekee sut onnelliseks - uskon, että väsymys vaikuttaa kovasti mielialaan. Täällä ainakin auttoi, kun lapsi alkoi nukkumaan kunnolla...