Oletko kuin anoppisi? Pelkään että minusta tulee samanlainen kuin anoppini, ja se asia kauhistuttaa.

En pidä anopistani, mielestäni hän on ikävä ja hankala ihminen:

Kommentoi ja arvostelee kaikkea (eniten rassaa hänen arvostelevat kommenttinsa lastenkasvatuksestamme - tai sen puutteesta), on aina suunpielet alaspäin kuin olisi sitruunan syönyt, pitää minua laiskana emäntänä ja poikaansa kullannuppuna...



Silti pelkään että minusta tulee samanlainen. Mieheni huomauttaa minulle, miten aina haluan tehdä asiat omalla tapaani (no tottakai kun se on paras tapa!), miten haluan sanoa viimeisen sanan ja miten kova olen arvostelemaan asioita!!



Kamalaa. Minusta tulee siis anoppini, koska mieheni on tiedostamatta valinnut äitinsä kaltaisen vaimon. Ja poikieni vaimot tulevat inhoamaan minua enkä saa koskaan nähdä lapsenlapsiani...