Onko kukaan teistä ollut aidosti iloinen perinnöstä?

Vaikka varmaan joku muakin kadehtii nyt kun voidaan ostaa luksususomakotitalo ilman suurta velkaa, mutta voin sanoa ettei kannata olla kade.

Ja todellakin, mieluummin sukulainen elossa, kuin materiaa ja rahaa minulle. Sukuni on varakas, minä en, mutta en todellakaan kaipaa niitä rahoja. Itse ovat tienanneet, nauttikoot itse niistä nyt. Mitä minä kaiken maailman rahoilla teen, jos rakkaani ovat kuolleet?

Olen isoisäni ainut perijä(isäni, ainut lapsi on kuollut), joten ihan kiva mälli pitäisi olla tulossa.

ei inhottavia.

Rahat olisi voinut heittää mereen jos vain olisi saanut rakkaimman ihmisen takaisin.

Perin henkilön, jonka olin tavannut kerran ollessani 2-vuotias, joten vahvaa tunnesidettä en henkilöön ollut solminut. Henkilö oli elänyt hyvän ja pitkän elämän, oli kuollessaan 95-vuotias ja olin hänen ainoa jälkeläisensä pitkän mutkan kautta. Kukaan ei tiennyt, että häneltä oli perintöä tulossa ja olin pienessä shokissa aika kauan, koska perintö ei todellakaan ollut mikään pieni. Helpotti meidän perheemme tilannetta kuitenkin merkittävästi, joten siksi olen tietysti iloinen ja erittäin kiitollinenkin=)

Minulla on ystävä, joka kysyy aina kuolinuutisen kuultuaan, että tuleeko perintöä. Antaa idioottimaisen kuvan koko ihmisestä.