Te, jotka olette saaneet vauvan yli 38-vuotiaana, millainen odotusaikanne oli?

palauduin nopeasti, kilot jäi laitokselle jne

Kuopuksen sain 40-vuotiaana, alussa kaikki oli ok, mutta sitten tuli

sietämättömät selkä- ja liitoskivut, liikkuminen oli vaikeaa. Selkääni

olen tosin potenut jo ennen raskauksia.

Ihan niin nopeasti en palautunut kuin esikoisesta, mutta nyt tunnen

olevani ihan hyvässä kunnossa, lapsi nyt 2,5 v

Nuorempi on ollut parempi nukkuja kuin esikoinen ja ehkä muutenkin helpompi tapaus, onneksi näin päin :)

Ottaisitko uudelleen saman tilanteen vai et?



ap

Sain nuorimmaisen 42-vuotiaana eikä raskaudessa ollut sen enempää ongelmia kuin aikaisemmissakaan eli ei siis juuri mitään, paitsi verenpaine oli korkea, mutta se oli minulla jo alle kolmekymppisenäkin. Painoa tuli vain kuusi kiloa lisää ja olin suorastaan elämäni kunnossa koko odotusajan. Ainoastaan se haittasi, kun en päässyt mihinkään seulontoihin np-tutkimusta lukuun ottamatta. Vähän pelkäsin lapsen terveyden puolesta. Terveen 10 pisteen tytön sain, sektiolla, koska oli perätilassa.

Välissä kolme keskenmenoa, joten koko raskausajan sain pelätä pahinta. Muuten olo oli hyvä ja odotuskin sujui hyvin. Sain pienen ja terveen tytön rv40+2 ja synnytys sujui todella hienosti.



Mutta tämä oli sitten viimeinen lapsi. Kumpa olisin saanut lapsia aikaisemmin, niin varmasti olisimme tehneet niitä enemmän, jos vain suinkin mahdollista.



Mutta ihanaa että sain kuitenkin kaksi lasta.

Lisääkin lukisin mielelläni.



ap

Ja raskausaika sujui oikein hyvin. Ei ollut verenpainetta, eikä kilojakaan tullut liikoja. Synnytyskin meni salamannopeasti muutamassa tunnissa. En saanut mitään erityiskohtelua missään, neuvolassa tai muutenkaan. Ja missään ei myöskään ikääni mitenkään ihmetelty.



Meillä uusperhe ja isommat lapset ovat jo 11, ja 2x12-vuotiaat. Rakkautta ja pallutusta tuo pikkuinen saa (ehkä vähän liikaakin). Nyt on jo puolitoistavuotias ryhmisläinen ja itse olen jo töissäkin. Kodinhoidosta on pakko hiukan tingata, muuten ei kyllä aika riitä itselle, miehelle eikä lapsille.

Eka 36 v 41+4 ja toinen 38 v 41. Olin raskauden aikana elämäni kunnossa. Synnytykset helppoja ja palautuminen nopeaa. Liikuin ja jumppasin molemmissa raskauksissa loppuun asti. Raskaus ei vanhanakaan todella ole mikään sairaus tai vanhat naiset ovat sitkeitä.

Suosittelen.

nuorimpani yli nelikymmisenä. muut alle 20 kymmpisenä. synnytys lähinnä pelotti, mutta kohtuhan hoitaa sitä hommaa :)



niin ja valitettavasti mulle tuli kiloja, eikä ne oikein tahdo poistua. olen silti normaalipainoinen.



lapsi saa kavereiltani paljon huomiota. heillä kun ei ole pieniä kaveripiirissä. raskauden sain kyllä hoitaa yksin. muita ei se homma kiinnostanut.

Niin ja raskautuminen toisesta kierrosta ehkäisyn poisjätön jälkeen. Molemmat lapset terveitä neljä kiloisia.

Olen miettinyt, etten varmaan voisi tehdä aborttia, vaikka lapsi olisikin vammainen (siis todettaisiin seulonnoissa).



Kuulostaa hyvältä, että noin monella kaikki on mennyt hyvin.



ap

toisessa raskaudessa. Nyt en enään muista niitä viikkoja milloin seulontoja olisi voinut tehdä. Kahdessa ultrassa kyllä kävin. Niskapoimu oli ok, joten päätin jättää seulat välistä. Poika jytäsi jo tosi kovaa ja tunsin liikkeet niin selvästi silloin, kun seulonta-aika olisi ollut. Vauva oli jo niin todellinen ja elävä, etten olisi pystynyt aborttia tekemään. Vaikka en uskovainen olekkaan niin ajattelin, että" herran haltuun" . Tämä se on sitten minun elämää, jos kaikki ei ole asukilla kunnossa .

Kolmas 39-vuotiaana ja neljäs tulossa, olen 42. Vertailukohtia ei nuorena kärsittyihin raskauksiin ole. Raskaus raskaudelta paniikki on aina vain suurempi, lapset ovat olleet terveitä ja itsekin pääosin voimissani. Raskausdiabetes ja sektiot ainoita syntejä (kop-kop) tähän asti.



Vaan jos vielä viidennen :-)

esikoinen syntyi, kun olin 36v. nyt poika 5v. ja sai juuri kehitysvamma diaknoosin. kuopus syntyi 38v. ja on terve. tosin ultrassa ei näy, kuin down syndrooma. mulle aina kehuttiin kuinka hyvännäköinen sikiö on. poika on nytkin hauskan näköinen, vaikka onkin kehitysvammainen.