Miksi ex-narkkareille annetaan lapset takaisin?

Tämä on sairasta tää maailman meno. Mut kukaan meistä ei ole Jumala. Toiset onnistuu, toiset ei onnistu olemaan kuivilla. Paskamainen tilanne, kun nappulana on viattomat lapset...

Tästä johtuen myös adoptoitavaksi annetaan Suomessa erittäin vähän lapsia, sillä todella harva äiti haluaa antaa omaa lastaan pysyvästi pois.



Itse en pidä tästä lainsäädännöstä, vaan toivoisin siihen suurta muutosta ja tiukempia lakeja.

Samalla tavoin toivoisin sikiölle maassamme oikeuksia (koskien äitien päihteiden käyttöä raskausaikana).

-Siinä vaiheessa kun on päättänyt pitää lapsen (jos siis raskaus ollut ns. vahinko), niin tällöin tulisi sitoutua raskauden ajaksi täydelliseen päihteettömyyteen. Mutta, näin vain ihannemaailmassa.



Mutta lait ovat mitä ovat, ja niiden mukaan minunkin tulee toimia ja kohdata asiakas.



t:stt

Joku voi mahdollisesti pysyäkin kuivilla ei kaikki retkahda, toiset eivät pääse kuiville ikinä. Lapsia käy todella sääli tälläisissa tapauksissa, hehän ovat viattomia.



Olen vierestä seurannut siskoni narkomaani-elämää, johon kuuluu erilaiset päihteet, lähivuosina eniten subutex. Välillä menee paremmin välillä vajotaan taas. Hoidin hänen lapsensa huostaan reilu 3-vuotta takaperin jolloin lapsi oli 3-v. Sain vihat niskaani melkein koko suvulta eniten tietenkin siskoltani, ollaan jo kaikkien kanssa hyvissä väleissä. Lapsi on vieläkin huostassa, kolmas paikka (kaksi lastenkotia ja perhekoti, joka on täältä parin sadan kilometrin päässä) ja hän kärsii, hän ikävöi todella äitiään, hän myös rakastaa äitiään yli kaiken. Itse tiedän tehneeni oikean ratkaisun, mutta kyllä sydäntäni särkee katsoa lapsen kärsimystä miksei hän saa olla äidin luona.

on suurempi kuin lapsen oikeus tasapainoiseen kasvuympäristöön ja elämään.

Toisaalta ymmärrän sen että annetaan uusi mahdollisuus, mutta liian usein lapset joutuvat kärsimään kun heitellään paikasta toiseen :/

Ja jos on pienenä otettu huostaan niin varmaan lapsi on jo ehtinyt kiintymään sijaisäitiin.

Vierailija:

Toisaalta ymmärrän sen että annetaan uusi mahdollisuus, mutta liian usein lapset joutuvat kärsimään kun heitellään paikasta toiseen :/

Ja jos on pienenä otettu huostaan niin varmaan lapsi on jo ehtinyt kiintymään sijaisäitiin.

Olisikin helppoa jos lapsi saisi oikean sijaisperheen, mutta kun olen vierestä katsonut lapsen laitostumista niin välillä tuntuu että hänen olisi silti parempi narkki-äidin ja suvun luona kuin laitoksissa.

Vanhemmat pystyvät pitkittämään vuosia sijaisperheeseen pääsyn vannomalla raitistumista. Sijaisperheethän yleensä ottavat pidempiaikaisia tapauksia. Näistä perheistä on myös huutava pula suomessa.

Ja mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa niin ei se äiti-rakkaus sieltä katoa helposti. Aina tietenkin riippuu minkä ikäisenä lapsi on huostaanotettu.

kenenkään huomaamatta ja hänellä oli siis päiväkoti-ikäisiä lapsia kotona. Lopulta ahdistus sai kuitenkin vallan (ja huumeet) ja äiti meinasi tappaa koko perheensä itsensä mukaan lukien. Vei lapset onneksi terveysaseman pihaan ja kaasutti pois.



Tämäkin äiti on saanut lapsensa takaisin, hänet pelasti uskoontulo.

Mutta kuinka kauan? Mitä sitten,kun eteen tulee ylitsepääsemättömiä ongelmia? Ennen niistä on selvitty piikittämällä, nyt niistä pitäisi selvityä jotenkin muuten. Pelkään pahoin, että narkkari on aina narkkari, jopa monen raittiin vuoden jälkeen.....

aika karseeta, että äiti voi käyttää kovia huumeita vuosia, käydä töissä ja hoitaa lapset. Äiti laihtuu silmissä,kun ei muista syödä eikä tarvitsekaan, kun on niin ' pirteä olo' koko ajan. Äiti on poissaoleva, ei katso silmiin, ei leiki lasten kanssa, on omissa maailmoissa. Hoitaa silti arjen joten kuten, jottei kukaan puuttuisi.



Miten voi olla mahdollista, etteä tälläisessä taoauksessa KUKAAN esim. sukulainen ala epäillä jotain?? Tai opettaja/päiväkoti/naapurit??

Pohjoismaissa on humanistinsen, yksilön vapautta korostavan sosiaalityön korostus- l

mm. uotetaan, että oma vanhempi paras vanhempi...

ja

toisaalta sosiaalityössä on resussipula...