Parisuhde kriisissä

Saako kysyä, että mikä ehkäisymenetelmä teillä on käytössä?

Viimeksi olemme harrastaneet seksiä keväällä -04.





Ap

En tuota asiaa maailman suurimpana kriisinä pitäisi enkä varsinkaan sellaisena, mistä ei yli voisi päästä. Oletteko ajatelleet, että voisitte käydä vaikka parisuhde- tai seksuaaliterapiassa? Joko yksin tai yhdessä?

Luultavasti parissa vuodessa alat pihtaamaan uudeltakin ukolta, ehkä hän ei olekaan yhtä sujut asian kanssa kuin nykyinen miehesi? Mietihän tarkkaan haluatko lähteä horjuttamaan perhettäsi ja minkä vuoksi? Seksin? Ei kannata.



Pohdipa miten itse voit muuttaa elämääsi mielkkäämmäksi ja voisiko nykyistä suhdetta lähteä korjaamaan?

Olen miettinyt, että elämäni menee ikäänkuin hukkaan tällaisessa parisuhteessa. Kyllähän seksi olisi kivaa, mutta oman miehen kanssa se vaan ei sytytä.

Estoista voi mennä puhumaan terapiaan ja haluttomuuteen voi kokeilla erilaisia lääkityksiä.

Eikä seksitaidoissa ole mitään hiomista.







ap

Tehkää yhteinen päätös. Jos kuitenkin olette jossakin määrin tyytyväisiä tilanteeseen, vaikka seksiä ei olekaan, niin eiköhän kannata jatkaa yhdessäoloa, kun kerran on pienet lapsetkin. Mieti miltä sinusta tuntuisi se erossa olo, menettäisitkö parhaan kaverin, vai tuntisitko helpotusta..? Entäs oletteko tehneet yrityksiä seksielämän elvyttämiseksi, ehkä kannattaisi järkätä lapset mummolaan viikonlopuksi ja kokeilla, jos jonkunlaista kipinää saisi romanttisilla puitteilla kehittymään...

Minulla ei ole minkäänlaista halua yrittää parantaa tätä tilannetta. Lapset ovat ainoa asia, jonka vuoksi olemme olleet yhdessä. Tai ainakin minusta tuntuu niin. Periaatteessa miehessäni ei ole mitään vikaa, hän auttaa kotitöissä ja lastenhoidossa, mutta joku juttu vaan puuttuu.



Ap

Tilanteemme ei ehkä ole ihan yhtä paha seksin suhteen, vaikka muuten olisin voinut itse kirjoittaa koko tekstin. Meillä seksiä on parin viikon välein, joskus vähän useammin ja joskus kuluu kuukausikin väliä. Itse en haluaisi ja koen sen ahdistavana ja kurjana asiana, vaikka sillä hetkellä osaankin nauttia siitä. Mieluiten kuitenkin jättäisin koko homman täysin pois elämästäni. Muutenkin tuntuu, että tunteita ei ole ollut enää pitkään aikaan. Ärsyttää koko mies ja kun häntä tarkkailen, huomaan, että eipä hänkään viihdy kanssamme, kun nytkin on linnoittautunut koko päiväksi makuuhuoneeseen ja sulkenut oven. Kohta tulee varmaan syömään ja palaa sitten takaisin. Jos sanon jotain, hermostuu tai murahtaa vain jotain. Itse käyttäydyn ehkä samalla tavoin, en tiedä. Pitää kai tarkkailla sitäkin puolta. Mutta en silti eroakaan haluaisi. Alan ymmärtää ihmisiä, jotka elävät yhdessä, mutta kummallakin on oma elämä ja ystävät.