kauanko siedän puolison kaamosmasennusta?

Vie joskus kotiin mennessäsi miehellesi tuliaisia. Esim. E-EPA-kapseleita tai kirkasvalolamppu (maksaa tosin vähän enemmän). Auttavat kaamosmasennukseen. Kokemusta on. Tosin mieheni älysi ihan itse hommata nuo :)

Eikö päiväkotipaikka olisi hyväksi, edes se puolipäiväinen.

Miltäs luulet että puolisosi tuntee olonsa, luulet varmaan että ihan tahallaan kärsii ja nauttii pahasta olosta ja väsymyksestä??



Miten olisi tuki? Lohduttaminen? Ymmärtäminen? Myötätunto?

Lempeä patistaminen lääkärille?



t. toinen lokakuusta toukokuuhun kärsivä:-(

Ja kokoajanhan se helpottaa kun aurinko on enemmän ja enemmän...

Jep, ap:n puoliso on nainen. Kauanko sitä jaksaa ymmärtää ja lohduttaa, kun muutosta ei tapahdu eikä lääkäriin kuulemma voi mennä kun vielä imettää ja kumminkin määrättäisiin lääkkeitä? Kirkasvalolamppukin kuulemma vain häikäisee lasta, joka tykkää tuijottaa sitä. Mitä tehdä kun tuntuu ettei parannuskonstia ole?

Jättäisit pienen lapsen ja naisen joka selvästi tarvitsee apuasi??

Voi auttaa kovasti, ei siitä ole lapselle haittaa sen enempää kuin normaaleista hehkulampuista!

ja eikös tuo mokoma voisi mennä töihin, niin ei kaikki kaadu sinun niskaasi ja lapsukainen voisi vamraan olala osan aikaa hoidossa.

Oletko varma, että kyseessä on kaamosmasennus vai voiko olla kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Minkäikäinen vauvanne on ?



Itse miettisin vakavasti sen imetyksen lopettamista ja masennuslääkkeitten aloittamista. Läsnäoleva ja jaksava äiti on lapselle tärkeämpää kuin rintamaito.



Tämänpäivän hypetyksessä ja syyllistämisessä imetyksestä tulee valitettavasti monelle äidille, elämän ja kuoleman kysymys.

Hitsi kun ei tullut mieleen itselleni (noloa)...Joo, taitaisi se olla parempi käydä lääkärissä nyt. Lampun voi toki silti hankkia, se helpottaa jos kyse on kaamosmasennuksesta ja voi auttaa muutenkin. Mut jos synnytyksenjälkeinen niin EI SAA jättää puuttumatta. Liian paljon tapauksia nähnyt sairaanhoitaja

Ei vaimosi masentuneena pysty välttämättä punnitsemaan järkevästi eri vaihtoehtoja, eli mikä on tärkeää, hänen hyvinvointinsa vai imettäminen, lääkäriin meneminen vai menemättä jättäminen. Sinun asiasi on terveenä ihmisenä päättää näistä hänen puolestaan. Tietysti ei ole kivaa, jos alat pomottamaan toista, mutta perustele vaimollesi oma kantasi paremmin kuin hän omansa.



Ja tarkista myös omaa asennettasi. Nykyiselläsi vain pahennat vaimosi oloa, kun et tunnu yhtään ymmärtävän häntä. Ja muista sekin, että olkoon vaimosi kuinka voimissaan hyvänsä, niin ei vauvan vanhemmilla juurikaan ole omaa aikaa. Jos sellaista odotat, niin syy ei ole vaimossasi, vaan epärealistisissa odotuksissasi.

olisi elämää helpottanut suunnattomasti, jos mies olisi tajunnut kuinka syvällä suossa olin ja taluttanut hoitoon.



Vauva oli 8kk kun viimein ratkesin ihan täysin ja onneksi osasin itse hakea neuvolan kautta apua. Pääsin terapiaan ja sain masennuslääkityksen. Mutta ne edeltävät kuukaudet... ihan sumeaa, olin täysin lamaantunut, en edes postilaatikolla käynyt. Lapsen ulkoilut oli " vaunut parvekkeelle" ja monasti kävi mielessä kuinka helppoa olisi vain ajaa auto lähimpään kallioon.



Soitto neuvolaan, lääkärille, minne vain, kysy mistä nopeimmin saa apua. Ja potki vaimo liikkeelle. Raahaa mukaan ulos, kävelylle, joka päivä. Kirkasvalosta ei itsellä kokemusta, mutta niin monesti olen toivonut, että mies lähtisi mukaan ja muistuttaisi, kannustaisi, että on pakko mennä ulos raittiiseen ilmaan. Pakottaisi tekemään asioita. Koska on niin helppoa vajota takaisin siihen sumeaan välinpitämättömyyteen