Onko muilla tapana syödä ulkona viikottain?Me käymme aina kerran viikossa, lapset ja vanhemmat tykkäää

mut ei oo varaa...

Riippuu ihan viikon ohjelmasta, yms.

Ei vielä ole ollut ajankohtaista lähteä syömään lapsen kanssa, mutta on mietityttänyt miten ns. paremmissa ravintoloissa syöminen onnistuu pienemmän ja myöhemmin tietenkin isomman lapsen kanssa. Ei tykätä rossoista tms, joten olisi kiva kuulla missä muuta käytte ja miten onnistuu.

kyllä varaa muttei ole aikaa.

Niissä on nopea palvelu, ystävällinen suhtautuminen lapsiin eikä mitään leikkinurkkauksia (minusta lasten on hyvä oppia, että ravintolassa ennen kaikkea syödään, vaikka joskus leikkipaikkakin on ok). Hyvä asia on myös se, että lapset oppivat syömään muutakin kuin nakkeja ja ranskalaisia ravintolareissuilla.

tykätään käydä chicos ravintolassa, oikeastaan ihan missä vaan johon ei travita pöytävarausta , lapsen kanssa helpompi



poika oli ihan vauva kun aloitettiin käydä ja tyttö kanssa, ne kokee sen ihan normaaliksi syömiseksi , kirjoja ja pikkuautoja mukaan, lapsilla ikää 3 ja 5

Usein kiinalaisessa. Mökillä ollessa käydään Rossossa kauppareissuilla. Käydään myös ns. paremmissa paikoissa ja kun lapset ovat alusta asti oppineet syömään ulkona, ei ole mitään ongelmia ollut.

.. ns. lapsiystävälliset ja " ne muut" paikat. Meillä on kolme alle kouluikäistä.

Ravintolassa syöminen 2- ja 5-vuotiaiden kanssa on ehkä raastavinta mitä voin äkkiä keksiä.

taidetaan käydä keskimäärin kerran viikossa ravintolassa syömässä. Lapsia on kolme alle 4v.

Mitä ihmeen raastavaa siinä on? Mulla lapset 4 ja 2, käyn usein päivisinkin lounaalla heidän kanssaan, kun asutaan ison kauppakeskuksen kupeessa.

Jos joku kokee sen sellaiseksi niin kai hänellä on siihen oikeus.

Voihan olla vaikka niin, että on raskas viikko takana ja haluttaa viettää perheen kanssa viikonloppua lötkötellen, arkivaatteissa ja vaikka pihalla telmien. Ajatus parempien vaatteiden päälle panemisesta ja lähtemisestä voi raastaa jo muutenkin väsynyttä mieltä.



Mutta ei, eihän sitä voi ymmärtää kun MINÄ en koe niin.

Puetteko te oikeasti parhaat päälle jonnekin Rossoon yms. Ja pitäähän se ruoka laittaa kuitenkin ja lapset ruokkia ja viihdyttää viikonloppunakin.



Ja sitä paitsi minä kyllä kirjoitin että MINUSTA se on kivaa. En edelleenkään ymmärrä, mitä RAASTAVAA voi olla ravintolakäynnissä.

Elämäsi voisi olla helpompaa jos oppisit ymmärtämään muutakin kuin oman elämäsi.

Ai niin, mutta mehän ollaankin av. lla. Taitaa ymmärtäminen olla liian vaikeaa täällä vakituisesti luuhaaville.

Ravintolat vaihtelee Rossosta Papa Giovanniin. Riippuu siitä mitä tekee mieli ja kenen vuoro päättää.

Ei ihme, että lapsista kasvaa kyltymättmömiä. Mikään ei riitä kun viikot virikehoidossa ja viikonloputkin viihdytetään.

Lapset kaipaavat eniten kiireetöntä läsnäoloa, ei viihdyttämistä. Ja varsinkin asenteella, että pitää.

Olen kuvitellut, että vanhemmat on onnellisia saadessaan viettää aikaa lasten kanssa, mutta kai minä olin väärässä.

RAASTAVAA on jonkun kuolema tai sairaus tai kodin menetys. Ravintola-ateria jos on raastava, siellä kyllä odottaa ainakin jotain avioerouutista tms. Lasten kanssa syöminen voi olla työlästä jne. mutta RAASTAVAA?



Ja joo, minun lapset tarttee tekemistä, kun ovat 2,5 ja 4,5. Myös viikonloppuisin. Eivätkä muuten ole viikollakaan virikehoidossa, vaan kotona, nimenomaan sen kiireettömän yhdessäolon takia.



Ja nyt loppui tämä ylidramaattinen lätinä, enpä tällaiseen omaa aikaani haaskaa. Olkaa tekin enemmän lastenne kanssa niin eivät tunnu niin RAASTAVILTA.



15

Meillä on kaksi lasta. Mitään lempparipaikkaa ei ole. Käydään fiiliksen mukaan milloin missäkin.

Erilaisissa paikoissa, etnisistä tykätään kaikki, esim kiinalaiset, thai-paikat ja nepalilaiset, turkkilaiset, sushi jne menee. Toisaalta joskus tekee mieli hyvää pizzaa/pastaa/antipasteja/mezejä jne ja silloin mennään välimerelliseen. Onneksi Helsingissä riittää valinnanvaraa ja lapsiystävällisiä pikkupaikkoja :)

Meillä pojat 3v ja 5v, ovat kovia syömään ja varsinkin esikoinen on ennakkoluuloton maistelija, haluaa aina kokeilla uusia makuja. Kuopus on nirsompi, mutta ottaa onneksi usein esimerkkiä isoveljeltään :)

Meidän perheelle ravintolassakäynti yhdessä on aina nautinto, pojat kun tykkää istua pöydässä ja syödä meidän kanssa, eikä äidin tarvi raataa keittiössä..

Käytäis varmaan useamminkin jos olisi aikaa, mutta mies tekee sen verran pitkää päivää, että jää viikonloppuun nää ravintolakeikat, ja silloin on toisaalta ainakin toisena päivänä kiva tehdä kotona pitkän kaavan mukaan jotain herkkua.

mennen tullen syömässä, koska on kiva ajella matka niin.



Kotona käydään usein syömässä myös, kantaravintola on sadan metrin päässä oleva kiinalainen. Tykkään käydä siellä myös yksin lasten kanssa, jos ei huvita laittaa ruokaa.