Lähtisitkö töihin, jos rahallinen ero kuukaudessa olisi vain alle 400 euroa?

ansioluetteloon, niin ehkä, mutta jos päivistä tulee kovin pitkät ja työ on " vain työtä" , en menisi.

Miksi et lähtisi? Mä lähtisin ainakin ilman muuta, ei olisi kysymystäkään. Mutta olen aina uskonut siihen, että ihmisen pitää oma katto päänsä päälle tienata mahdollisimman pitkälle.

1. vastaako työpaikka koulutusta, jos niin työkokemuksesta on vastaisuudessa hyötyä.



2. kuinka paljon tunteja joutuu tekemään, sillä sekin vaikuttaa tuohon paljonko jää käteen, osa-aika työstä ihan ok.



3. jos olet esim. vuoden töissä ja jäät äitiyslomalle, saat parempaa äitiyskorvausta korvausta, siksi töihin meno ehkä kannattaisi. Saisit myös liiton rahaa jos jäisit työttömäksi, ja lasta ei kuuluisi.

Ja on vähän arsyttävää kun mies aina laskee vain sen, että menetämme 700 euroa (kh-tuki+päivähoitomaksu) jos menen töihin. Kun nyt ollaan kokoajan kiikiun kaakun toimeentulon rajalla.. Jos menisin töihin saisin vähän enemmän sitä tuloa?

Onko ap laskenut tuohon kaikki kulut mukaan?

-verot

-päivähoitomaksut

-bussikortti/bensakulut&autoverot ymv. kulut

-vaate, meikki, kampaamo kulut JOS esim. asiakaspalvelutyö



Summa summarum, käteen ei välttämättä jää edes tuota 400euroa... Tosin tuo hyvä huomio, että ä-raha suurempi jos töissä ennen lasta!

matkojen kanssa noin aamuseitsemästä ilta neljään-viiteen eli mielestäni lapsille aika pitkä päivä. Tuokin lisätulo tulisi kyllä tarpeeseen, mutta silti ahdistaa aivan tosissaan ajatus töihin menosta. Tahtoisin vain olla lasteni lähellä kotona.

ap

Mutta jos et ole vielä vähentänyt esim. työmatkakuluja, työpaikkaruokailukuluja (suuremmat yleensä kuin kotona ellet käytä eväitä), työvaatteita ja varsinkin lapsen hoitomaksuja yms. eli ne pitäisi vielä vähentää tuosta 400 eurosta niin sitten en todella lähtisi töihin ellei olisi kova hinku...



Itse meni töihin kyllä kun lapsi oli 1v2kk. Mutta eroa olikin yli 1000 euroa ja tarpeeseen tuli.

Ja lähdinkin, tosin käteenjäävä osuus kaikki summattuna ja vähennettynä on hädin tuskin 100 euroa plussalla. Ajattelen että, työ tuo muutakin hyvää kuin rahaa, tykkään työstäni. Ja sitäpaitsi-olen yh, ja meitä ei kukaan muukaan elätä, ei ole varaa kieltäytyä.

Kotoa pois n. klo 7-17, isä hoitaa lapsia niin,että päivät eivät lapsien osalta veny hoidossa kuin max 8h. Plussalle jäädään n.350¿, jos lasketaan niin, että minun tuloista menisi koko hoitomaksu. Olen vähentänyt siis verot, bensat ja hoitomaksun.

Lähinnä työkokemuksen kannalta menin ko työhön.

maassamme on suuri osa naisista ns palkkakuoppa-aloilla jolloin rahallinen voitto vaikkapa ansiosidonnaiseen työttömyyskorvauksene verrattuna jää tuotakin pienemmäksi kaikkien vähennyksien ym jälkeen.

Että siltä pohjalta.

Ja 400e on kuitenkin liki 3000mk!!

Mieti, onko helppo saada? Onko todennäköistä, että muutaman vuoden päästä saat saman tai enemmän kuin nyt olisi tarjolla, ottaen huomioon, että olet ollut kotona?



Onko sinulla mitään ammatillisia tavoitteita? Jos on, niin harkitsisin työpaikan ottamista, ja sitten tekemään lisää niitä lapsia.

Kansalaispalkan päälle tulisi työstä saatu nettopalkka ja kaikki työnteko kannattaisi aina, eikä ap:n tarvitsisi miettiä tämmöisiä.

jos joutuisin paiskimaan töitä niin että voittoa verrattuna nykyiseen tilanteeseen tulisi reilu 300e. Ei siinä paljon nykyiselle elämäntyylille ole arvostusta.

Nyt olen vähän kyllästynyt kotona olemiseen ja olen hakenut yhtä määräaikaista työpaikkaa, joka on mahdollisuus saada. Toisaalta lapsetkin ovat jo isompia eli 5 ja 6 - vuotiaat.



Minä kyllä kannustan sinua olemaan kotona, jos on mahdollista. Ei sillä työkokemuksella ole paljonkaan merkitystä, jos sitä saa aina pätkissä vähän aikaa. Lapsista tulee hermostuneita ja sinusta tulee hermostunut. Parempi elää leppoista ja onnellista elämää, kun kerran sinä voit sen tehdä.

Siinä valossa ei kyllä kannattasi.