Auttakaa! Mitä tehdä KATKERAN ja HANKALAN vanhuksen kanssa???

Ajattelin, että jos nyt lähiaikoina käytös on muuttunut, olisiko sairastunut? Meidän mummi meni sekavaksi aina kun sai pissatulehduksen, ja tokeni lääkekuurilla. Loppuaikoina alkoi kyllä jo muutenkin pätkiä, ja sain kuunnella välillä aika itkuista ja ilkeää ihmistä.



Jos kuitenkin on terve kannattaa varmaan sanoa suoraan, miten haluaisitte hänen käyttäytyvän, eli pyytää olemaan ajattelevainen ja ystävällinen. Auttaisikohan se?

pissatulehdukseen tai on muuten kipeä eikä osaa sanoa sitä oikein.

Valitettavaa, mutta totta... kannattaa ottaa yhteys lääkäriin...

Minäpäs tykkään sinusta kuitenkin, niin että ihan turhaan mulle äksyilet!



Aika usein tuota saatiin sanoa vaikka minkälaisissa tilanteissa.



Kielsi aloittamasta remonttia ( oli ihan sisävessan laitosta kysymys) ja hengenvaaralliset (pappa-vaivajan) tekemät sähkösysteemit kielsi korjaamasta ja mitä kaikkea.



Haukkui ja solvasi " oman perinnön arvon nostamisesta" ja naapureiden edessä " hyvän perheen näyttelemisestä" vaikka ei oikeasti oltu kiinnostuneita jne.



Aina vain sanottiin hänelle, että välitetään ja tykätään, tykätään ja välitetään. Nyt on remontit takana hirveiden riitojen jälkeen ja mummu on rauhoittunut.



EILEN mummu soitti ja sanoi, että nyt hän lopettaa vihoittelun eikä enää kiukuttele. Nyt on niin ihana olla uudessa keittiössä, jossa on ihanat lamput laitettu ja niin hyvä työ onhänelle tehty.



Mummu sanoi, että oli niin mahdoton ymmärtää, että me autamme häntä ihan mielellämme ja siksi, että olemme samaa perhettä. Ei ollut ikinä tarkoitus viedä häneltä mitään pois omasta elämästä tai väittää, että hän ei osaisi elää yksikseen. Hän aina pelkäsi, että häntä ollaan viemässä johonkin vanhainkotiin, jos näyttäisi olevan tyytyväinen apuun.



Tulipa mieleen, että teidän tilanteessa voisi auttaa myös tällainen tykkäämispanostus. Eli mitä pahempaa tekstiä sieltä tulee, sitä ponnekkaammin osoitatte välittämistä. Kyllä se ajan kanssa läpi menee vanhaankin päähän ja sydämeen:)

Oli aina ollut ja tuollaisena myös kuoli.



Otettiin sitten se linja, että annettiin räksyttää, eikä korvaamme lotkautettu. Oli mukana juhlapyhinä, asui pitkään kotona, kun sukulaiset hoiti asioita jne.



Oli sitten suorastaan se pikantti lisä muuten varsin leppoisassa suvussa.

Surullista mutta totta