Lapsen vierastaminen ja ujostelu

Tyttö oli aina valmis uusiin paikkoihin ja nopesti otti kontaktia uusiin ihmisiin. Pojalla kesti kauemmin, että ensin seuraili tilannetta mun helmoissa ja sitten hetken päästä meni isosiskon mukaan.

Kannattaa antaa lapsen rauhassa tutustua tilanteeseen ja mennä itse mukaan. Hyvä kirja lukea kaikille, joilla lapsia tai lasten kanssa tekemisisä on Liisa Keltikangas-Järvisen kirja Temperamentti. Tosi valaisevaa tietoa lapsista.

Yllä tarkoitettiin varmaan kirjaa Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys. Siinä on ujoudesta oma lukunsakin. Mutta on se ujous mukana esimerkeissä ja yksityiskohdissa koko kirjan matkalla. Ja minäkin suosittelen.



Ja siinä taidettiin sanoa jotain sellaista, että ujous ei mene ohi pakottamaa, vaan pakottaminen saa lapsen vain entistäkin ujommaksi ja tuntemaan itsensä vajavaiseksi. Lapsen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, on tärkeää.

joka on todella hitaasti lämpenevä. Ei sinällään pelkää tai aristele, itke tms. mutta haluaa tarkkailla aika kauan. Tänään sitten tuli leikkipuistossa ihmettelyä ohjaajalta, kun lapsi ei heti lähtenyt piiriin mukaan (outo puisto, outo täti, oudot lapset). Lapsi siis pysytteli sylissäni noin tunnin verran, mutta yritti kyllä tehdä laulujen liikkeitä ja oli ihan tyytyväinen oloonsa.)



ap

mutta ottaa tosi nopeasti kyllä kontaktia ihmisiin. Kun on tarpeeksi tarkkaillut, ja tilanteen turvalliseksi havainnut, on tosi reipas ja estoton kaikenlaisten ihmisten suhteen. Ei esim. vierasta enemmän miehiä tai naisia, vanhuksia tai eri värisiä ihmisiä.



Eihän ujostelussa mitään vikaa ole, nykyään tuntuu, että ujoista ihmisistä yritetään tehdä jotenkin viallisia. Olen itse ollut ujo lapsi, enkä siitä mitenkään kärsinyt. Ainahan ne sukulaiset sanoivat, että vieläkö se ujostelee, mutta musta oli hauskempaa tarkkailla tilanteita sivusta, kuin syöksyä suin päin tapahtumien keskipisteeseen. Ujokin lapsi voi nauttia sosiaalisista tilanteista, vaikkei siltä aina näytä. :)