Luin eilen kirjaa, jossa itsemurhan tehneiden läheiset kirjoittivat kokemuksistaan ja toipumisestaan,
eniten minua järkytti siinä kirjassa eräs asia. Nimittäin, monellekin omaisista oli tullut joku uskovaisena itseään pitävä henkilö sanomaan suoraan, että nyt teidän " Matti" on helvetissä.
Sen sijaan papit ja muut uskonoppineet ovat sitä mieltä, että jokaisella Jumalan väsyneellä matkalaisella on pääsy taivaaseen.
Kommentit (6)
eli esim. sitä mihin ihminen kuoltuaan päättyy.
ei kukaan tiedä mihin kukin loppujenlopuksi joutuu...
Ymmärrän kyllä, ettei mihinkään lyhytkestoiseen masennukseen voi käyttää itsemurhaa ratkaisuna, mutta entä jos ihmisen koko elämä on ollut kamala eikä valoa näy (terapiat on kokeiltu ja lääkkeet jne.). Mulla on näin ja joskus tuntuu niin epäreilulta, että joutuu tätä surkeutta jatkamaan pelkästään muitten ihmisten takia. Joskus olen miettinyt, että entä jos jättäisin oikein nätin ja perusteellisen kirjeen, jossa jokaiselle selittäisin asiat ja sen, ettei syy todellakaan ole heidän eivätkä olisi mitään voineet tehdä toisin.
Uskovaisena pidän tuota lausuntoa karmaisevana. Vihaan yli kaiken tiettyjä piirejä, joissa ollaan mustavalkoisia, tuomitsevia ja kaikkitietäviä. Siksi minä olen tällainen hiljainen uskovainen, jota kukaan ei osaa edes sellaiseksi epäillä.
Minusta pitää kuitenkin muistaa, että Jumala on armollinen. Minä uskon, että Jumala kyllä on nähnyt itsemurhan tehneiden ihmisten hädän. Samoin kuin me ymmärrämme, että joku voi olla niin epätoivoinen, niin samoin Jumala armahtaa.
Kannattaisikohan noilla ns. uskovaisilla muistaa yksi raamatunlause: Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi.