Pian kaveri saa yhden valituksen aiheen lisää

ymmärrän tuohtumuksesi

Mulla kyllä mieli tekis...

ap

Eipä paljon auttanut. Mihinkäs sitä kissa karvoistaan jne.?

slloin sitten sanon että heippa ja luuria kiinni! joskus todella rasittavaa kun itellä ollut raskas tai huono päivä ja ajttelee ihan kaverin kuulumisia kysellä ja saa paskaa vaan lisää niskaan.. mutta silti mulle niin rakas ja tärkeä ystävä!

Ja minä kommentoin sitä hänelle (tästä on kymmenisen vuotta). Tein vain selväksi, että tuntuu elämä paljon mukavammalta kun yrittää suhtautua positiivisesti. Kerroin asiasta ystävällisesti enkä mitenkään arvostellen. Vastasin joka valitukseen muistuttaen jostain positiivisestä.

Se auttoi. Kaveri valittaa välillä edelleen, mutta huomattavasti harvemmin kuin silloin (tai sitten ei tee sitä minun seurassani).

Minussakin on vähän valittajaa, mutta yritän olla valittamatta asioista, joihin jotenkin voi itse vaikuttaa.



Entä jos teet niin, että kun kaveri valittaa asunnosta, alat jopa hyökkäävästi kysellä, että mikseivät muuta, mikseivät tee sitä ja tätä, oikein tivaat vastausta. Ja sama kaikkeen muuhun, mihin periaatteessa voi vaikuttaa itse.

Yhdy tyypin valituksiin ja narinoihin ja pistä vielä paremmaksi! Jos rahasta on puutetta, kerro kuinka syötte näkkileipää viikon ennen tilipäivää ja pyyhitte pyllynne sanomalehdellä. Jos paikkoja kolottaa, kuvaile kuinka tuskaista vessassakäynti on, kun pukamat vaivaavat. Jos lastenhoito on raskasta, valita kuinka lapsesi oksensi 7 kertaa yön aikana jne...



Valittaja ei voi tietää, miltä kuulostaa, ellei joku ryhdy hänelle peiliksi. Ystävyys voi kyllä loppua siihen paikkaan, mutta - käsi sydämellä - oliko edes sen arvoista?

Olen tuntenut hänet lapsesta saakka ja aina hän on ollut melkoinen valittaja. Osa valituksista on ihan aiheellisia, mutta sitten taas toisiin hän on itse osaltaan syypää. Esim. juo paljon, ei ole siis rahaa ja toilailee kännissä. Poikaystävänsä kanssa on seurustellut vuosikaudet (eivät asu yhdessä) ja poikaystävä pettää koko ajan ja käyttäytyy paskamaisesti. Hän aina valittaa, muttei tee asialle mitään. Minä ainakin lähtisin sellaisesta suhteesta heti. Kaveri aina sanoo, kuinka hyvin mulla on asiat, mutta onhan se mun omista valinnoista kiinni. En jäänyt roikkumaan paskaan suhteeseen. Elän säästäväisesti, joten on rahaa jne.



Tulen yleensä tosi ahdistuneeksi kaverini seurassa. Siksi näemmekin nykyään aika harvoin.

Neiti valitti koko ajan opiskelun rankkuudesta, miehensä tekemisistä ja tekemättömyyksistä, sisaruksistaan, yhteisen kaverimme tekemisistä ja ihan mistä vain. Tämä teki minutkin väsyneeksi. Onneksi oma mieheni huomautti, että taitaa olla tämän kaverin asenteilla vaikutusta minunkin mielialaan. Aloin tarkkailla tilannetta ja totesin, että näin on. Jätin kaverin kanssa hengaamisen vähemmälle ja huomasin, että ei opiskelu niin kamalaa olekaan ja että asioista selviää paremmin, kun ei ole joku koko ajan vierellä tunnelmaa pilaamassa ja lannistamassa.



Kevään mittaan tämä kaveri sitten huolestui, kun minusta ei ole mitään kuulunut. Kävimme mieheni kanssa heillä kylässä, mutta siellä vanha napina jatkui: poikaystävä ei ollut yhtään mieliksi ja kaikki kaihersi. Muutama päivä visiitin jälkeen hän viestitteli ja vastatessani toivoin lopuksi, että heillä olisi kesällä kivempaa yhdessä, kun tuntui niin vaikealle se olo sillä vierailulla. Kaveri veti hernettä nenuun ja haukkui minut, kun puutun (hänen mielestään!) heidän parisuhteeseensa. Yritin selittää, että en minä siihen puutu, vaan siihen, että ei ole tarvis levitellä riitojaan meille asti ja aina olla niin negatiivinen.



Nyt on sitten välit poikki kokonaan, mutta minulla on parempi olla, kun ei joka viikko tarvi kuunnella tilitystä, että miten paljon heillä viikonloppuna riideltiin siksi, kun poikaystävä teki kaiken väärin (itse se neiti vain on niin itsekäs eikä ymmärrä miehiä. Minusta se poikaystävä on ihan normaali ja kiva ihminen) ja miten tentit ja etätehtävät ahdistaa, kun jättää ne viimetinkaan ja tekee kaikki tentit uusintapäivinä eikä varsinaisina tenttipäivinä jne...