Päiväkotikavereista. Kumpaa uskon, lasta vai hoitajia??

Henkilökunnasta voi näyttää että hän on mukana kaikessa, mutta jos kavereita on vaan yksi, tämä " x" , voi hän kokea hetkellisenkin ulkopuolelle jäämisen rankkana vaikka joku toinen lapsi ei omalla kohdallaan edes vastaavaa huomioisi.



Toisaalta tyttösi on ollut päiväkodissa vasta lyhyen aikaa ja todennäköisesti asiat muuttuvat pian. Olisiko mahdollista kutsua tämä kaveri vaikka teille kylään? Meillä nimittäin oli n.vuosi sitten samankaltainen tilanne (ja samanikäinen lapsi) ja vierailut -puolin ja toisin- tasoittivat pian kokonaisuutta.

mutta minulla on täsmälleen samanikäinen tyttö. Hän ei ole hoidossa, mutta oli elokuussa satunnaisesti tutulla puistotädillä. Tyttöni oli kertonut mummolleen (minun äidilleni siis), että hän ei halua mennä puistoon, että " kukaan ei tykkää hänestä siellä" .



No, tämä oli aika uutinen minulle, koska hän on kuitenkin siellä käynyt silloin tällöin noin kahden vuoden ajan ja siellä on paljon tuttuja kavereita.



Kysyin sitten vähän myöhemmin tytöltä itseltään ja loppujen lopuksi kyse oli ollut siitä, että tämä minun tyttöni ei ollut päästänyt erästä kaksivuotiasta poikaa keinuun silloin, kun tämä olisi halunnut ja poika oli siihen sitten todennut, että ei tykkää tästä minun tyttärestäni... Ja puistotäti oli sitten ihan oikein mennyt väliin ja käskenyt minun tyttöni antaa sen pienen pojankin keinua.



Mummolaan päästyä juttu oli siis jo paisunut tytön päässä.

voisit tytön kanssa jutella että millä tavalla voi pyytää kaveria leikkiin.

ja voit tytölle kertoa esim että joskus vie vähän aikaa ennen kuin hyvä ystävä löytyy, mutta sinnikkäästi kun yrittää niin kyllä sieltä ystäviä saa, kun ei kiusaa ketään jne...



kyllä sieltä ajan kanssa kavereita löytää.

Ei tyttösikään ihan väärässä ole, lapsi vain näkee asiat aina omasta vinkkelistään ja omalla logiikallaan tyyliin " tuo ei leiki minun kanssa

juuri nyt, ei siis koskaan tulla olemaan kavereita " .



Turha huoli pois. Juttele asiasta hlökunnan kanssa.

meidän tapauksessamme päiväkodissa todellakin oli eräs hieman vanhempi poika joka systemaattisesti pyrki eristämään poikani muiden leikeistä. Henkilökunta piti tätä kiusaajaa " pohjimmiltaan sydämmellisenä lapsena" . Joten jos olisimme uskoneet vain henkilökuntaa, tapaus olisi jäänyt selvittämättä. Onneksi emme uskoneet!



Myös omassa pojassamme oli sen verran vikaa, että ainoana lapsena hän oli aika itsekäs jopa tietämättään. Sellainen piirre on aika ikävä, mutta nyt se sentään on jo ohitettu....

Minäkään en aina tiedä, kuinka kirjaimellisesti pitäisi uskoa tytön puheet. Esim. eilen hän väitti kivenkovaan erään sellaisen asian tapahtuneen, josta minä tiesin, ettei se ole tapahtunut. Tämä asia ei liittynyt näihin kaverisuhteisiin, vaan ihan muuhun.



Tyttö vaikuttaa aika valikoivalta. Hän haluaisi saada kavereita, mutta on hirmuisen herkkä sen suhteen, otetaanko hänet mukaan tai kenen kanssa hän itse haluaa olla. Hän on herkkä havainnomaan kaikenlaista ympärillään, terävä ja vähän pikkuvanha, mutta ei ehkä osaa oikein heittäytyä tilanteisiin, mikä voisi edesauttaa kaverisuhteiden syntyä.



Ehkäpä kutsumme tämän yhden kaverin kylään, kiitos vinkistä.



ap

Eli vaikka tyttösi olisikin jossain porukassa mukana, hän voi silti kokea itsensä ulkopuoliseksi, hänelle saatetaan sanoa jotain ilkeästi tms, jolloin hän kokee, ettei ole kaveria. Hoitajat näkevät vaan sen, että tyttösi on siinä porukassa, eivät he ole siinä vieressä kuuntelemassa mitä siinä oikeasti tehdään ja puhutaan -ja kuka jätetään vähän ulkopuoliseksi. Hoitajat saattavat lisäksi vähän " mielistellä" alkuun, että hyvin tämä menee, ettei vanhemmille iske paniikki. Pyydä tätä X:ää teille leikkimään, itse olen huomannut, että se on ehdottomasti se paras keino hankkia lapselle niitä kavereita. Tai järjestä pienet juhlat (jos ei synttäreitä tiedossa, vaikkapa halloween-juhlat syksyllä), johon pyydät kaikki tytöt mukaan (miksei pojatkin, jos ei paisu sitten liian suureksi!). Se on myös hyvä keino saada lapsi mukaan porukkaan.