Miten parisuhdetta oikein hoidetaan?

Päivittäin hellimme toisiamme edes pikaisesti ja puhumme kivoja toisillemme. Hetket ennen nukahtamisesta ja juuri herättyämme ovat tosi tärkeitä parisuhteen hoitoaikoja vaikka kyse voi olla välillä vain muutamasta minuutista.

Kyllä se parisuhteen vaaliminen on tärkeintä juuri siinä arjen kiireessä, ei se ole jotain mitä tehdään kerran vuodessa, kun saadaan lapset hoitoon.



Ihan parisuhteen peruasioista on siis kyse: keskustelutaidoista, toisen kuuntelemisesta, arvostamisesta, pienten juttujen tekemisestä toisen ilahduttamiseksi ja vaikka yhdestä yhteisestä harrastuksesta (meillä juoksu).



Monesti tosiaan ihmiset ajattelee, että siihen vaaditaan tuntikaupalla aikaa ja paljon rahaa (kahdestaan Malediiveille)...



Aina ei tarvita lastenhoitajaakaan. Musta lapset voivat olla ihan hyvin kotona - näkevätpähän nekin, millaista kahden rakastuneen aikuisen elämä on!



Kaiken henkisen lisäksi kannattaa myös panostaa siihen fyysiseen puoleen. Seksi on parisuhteen liima - se auttaa tuntemaan läheisyyttä silloinkin, kun sanottavaa ei kauheasti ole.



Mulla on romanttinen mies. Hän laittaa kynttilöitä ja tykkää kokata mun kanssa. Silti romanttisinta, mitä hän minun mielestäni tekee on se, että hän lähtee juoksemaan kanssani! Hän on alkanut harrastaa juoksua vasta minun kanssani ja lähtee seurakseni (ja mörönsyötiksi). Yksin hän ei lenkille kuitenkaan lähde, eli kyseessä on selkeästi asia, jonka hän tekee minun vuokseni.

juttelemalla ja viettämällä aikaa kahdestaan, kun lapset nukkuvat.

Valvomme iltaisin myöhään, varsinkin viikonloppuisin, syömme ja juomme ja juttelemme. Hoitoapua meillä ei juurikaan ole, joten yhteinen aika on otettava siinä normaalin arjen keskellä.

Aika lujilla olemme perheen ja työn suhteen, varsinkin minä. Emme oikeastaan riitele tai mitään sellaista, mutta emme juurikaan ole yhdessä tai edes juttele. Minä nukun lasten kanssa ja mies jo 4 vuotta työhuoneessaan.



Haluaisin kyllä ainakin passiivisesti jotain muutakin, parempaa, mutta miestä ei tunnu kiinnostavan minun elämäni tippaakaan. Eipä silti, ei minuakaan hänen juttunsa. Molemmat elävät omaa elämäänsä.

Sain minäkin taas vähän ajattelemisen aihetta ja intoa huomioida toista ja parantaa parisuhdetta. Esikoisemme on nyt reilun vuoden ja nyt kun asiaa ajattelen esim. keskinäinen hellä koskettelu on jäänyt lapsen synnyttyä vähemmälle kuin ennen. Asia täytyy korjata!! Meillä parisuhdetta hoidetaan illalla lapsen mentyä nukkumaan: laitetaan jotain hyvää pikku purtavaa tai kunnon ruokaa (ei tarvitse olla mitään hienoa, hyvä pitsakin käy) ja jutellaan. Monesti viikonloppuisin viinilasi tai pari saa jutut henkevöitymään. Illalla ennen nukkumaanmenoa mies vetää mut kainaloonsa ja siinä hellitellään vähän aikaa ennen nukahtamista.

Itsestäni on ihanaa, kun mieheni antaa minulle suukon joka ilta, vaikka olisin jo nukahtanut. Pienet halimiset kesken arjen touhujen. Syliin käpertyminen illan leffan ääressä. Parvekkeella nautittu siideri lasten mentyä sänkyyn.

Ylipäätänsä; toisen huomioon ottaminen. Tekojen ei tarvitse olla suuria!

Se voi olla vaikka toiselle tehty lempiruoka pöytään valmiiksi katettuna, se voi olla pieni lahja, tai jokin pieni teko.

ei siinä aina tarvitse olla mitään todellista aihetta, kunhan kumpikin kertoo omasta elämästään: työstään, fiiliksistään yms yms.



Pidätte huolen siitä, että tiedätte mitä toisenkin päässä liikkuu ja elämässä tapahtuu. Juttelette varmaan lasten kanssa miten näiden päivä on mennyt? Lavennatte sen toisiinnekin, ja sellaiseen ajankohtaan, että lapset eivät määrää keskustelun tahtia ja sisältöä.



Meillä on usein perjantaina tapana, laittaa jotain herkkusyötävää vain itsellemme, kun lapset on jo sängyssä ja sitten syödään ja jutellaan niitä näitä. Ei haittaa vaikka menee vähän myöhempäänkin (harvoin tosin menee edes puolenyön),kun seuraavana aamuna ei tarvitse lähteä juoksemaan minnekään aamuyöstä.

Meillä esim. seuraavat asiat vaikuttavat liiton toimivuuteen ja tuoreena pysymiseen: Ensinnäkin keskustellaan aina kaikki ristiriitatilanteet vähintääkin myöhemmin halki. Molemmat oikeasti yrittävät -ja pitkälti pystyvätkin- analysoimaan omaa käytöstään, tunteitaan ja sanomisiaan kriittisesti. Usein esim. riidan jälkeen ristiriidat tasoittuvat ihan sillä, että molemmat myöntävät omalta puoleltaa ylilyönnit ja sitten ihan rauhassa ja analyyttisesti käydään läpi niitä asioita, joita on " ihan oikeasti" tarkoitettu ja jotka ihan oikeutetusti kokee loukkaaviksi. Sitten molemmat yrittävät aidosti jatkossa ottaa nämä toisen kipupisteet huomioon käytöksessään ja molemmat tekevät jonkun verran kompromisseja ja luovutuksia; samassa suhteessa.

Keskustelu, järkevä ja myös itseä kriittisesti tarkasteleva on siis yksi. Tasapuoliset kompromissit toinen. Kolmas on se romanttisen ja eroottisen tunteen ylläpitäminen ja näyttäminen. Jatkuvat pienet sanat ja teot. AINA on aikaa kiireenkin keskellä hipaista toista, antaa suukko, koskettaa eroottisesti, läpsäyttää leikkimielisesti. Ja AINA kun mielessä käy, että rakastaa toista tai toinen on ihana, näyttää seksikkäältä tai on jotain tehnyt hyvin, se kannattaa sanoa ääneen.

Toimiva seksielämä pitää myös sitä läheisyyttä ja tunnetta yllä. Ja jos on arjen keskellä liian väsynyt jatkuvasti jyystämään, niin ehkä sitten kannattaa panostaa siihen laatuun. Puhukaa seksistä, kertokaa ja näyttäkää mitä te molemmat haluatte ja miten. Kehukaa toisianne seksuaalisesti.

Ja sitten on vielä sen tietynlaisen juhlan luominen arjen keskelle aika ajoin. Syökö perheenne viikonloppuisin yhdessä? Jos syö, sen voi varmaan tehdä vähän hienomminkin. Meillä laitetaan aina kynttilöitä pöytään ja paremmat astiat, avataan viinipullo ja pukeudutaan vähän siistimmin. Minä saatan laittaa itseni nätiksi ihan vaan miestä ja lasta varten. Ruokakin tehdään yhdessä, koko perheen voimin. Jutellaan siinä samalla viikon asiat, juodaan lasilliset viiniä, maistellaan ja haistellaan erilaisia makuja ja aromeja, pusutellaan miehen kanssahellan ääressä ja salaa lapselta hivutetaan kädet välillä toisen paidan tai housujen sisään...

Liian monessa parisuhteessa vedotaan kiireeseen ja väsymykseen. Eihän kai kukaan ole kiireinen 24/7. Näissä samoissa parisuhteissa viikonlopun tullen mies pelaa tietokonepeliä tai katsoo formulaa sohvalla ja nainen väsää keittiössä jotain laatikkoruokaa, joka sitten syödään nopeasti yhdessä kun nainen huutaa että " syömään" . Ja miten muka kiire korreloi siihen, suuteletko aamulla partneriasi niskaan eteisessä hänen ohi kulkiessasi vai et? Kukaan ei ole niin kiireessä, ettei ehtisi suukkoa antaa tai sanoa, että " sopiipa tuo paita sinulle tosi hyvin, näytät tosi kauniilta kulta" .

Eikä sitä lastenhoitajaa kaikkeen tarvita. Sen kynttiläillallisen voi syödä ihan kotipöydän ääressäkin kun vaan viitsii vähän panostaa tunnelmaan, laittaa musiikkia ja ripsiväriä, ostaa se vähän kalliimpi ruokaviini...Kyse on jatkuvista pienistä asioista. Vaikka pitkässä parisuhteessa välillä istutaankin sohvalla nenää kaivamassa ja piereskelemässä, täytyy jatkuvasti myös panostaa romantiikkaan ja erotiikkaan. Ja sitten siihen vuorovaikutuskeen, toisen kunnioittamiseen ja huomioonottamiseen. Näin toisesta tai itsestä ei tule vain se sohvalla makaava epäeroottinen pierukone.

täältä on usein saanut sellaisen käsityksen, että jos ei voi viettää kahdenkeskisiä viikonloppuja tai ravata alvariinsa jossain ilman lapsia, parisuhde on vähintäänkin tuhoon tuomittu. ap

ilmeiseti 6:lla on VAIN yksi lapsi (ainakin päättelin noin tuosta kirjoituksesta....) ja silloin on ÄÄRETTÖMÄN paljon helpompi jaksaa/ehtiä järjestää " hienoja" ruokailutilanteita/pukeutua nätiksi yms...



Jos on todellakin SUURperhe (vaikkapa nyt sitten yli 6 lasta) niin silloin VOI todellakin olla niin kiire/väsynyt että ei EHDI/JAKSA edes sitä pientä pusua antamaan...Hyvä kun ehtii edes huomata että toinen on kotona:) Ja tuo on TOTTA!!!!



MUTTA suurperhearjen keskelläkin täytyy todellakin pitää huoli siitä että ehditään edes JOSKUS keskustelemaan kunnolla KAHDESTAAN ja jos vielä ehditään/jaksetaan jossain välissä ihan oikeasti helliä/halia toista niin mikäs sen parempaa parisuhteenhoitoa olisikaan?! Ei siis todellakaan tarvita viikonlopun hotellilomia tms vaan ihan " kotiromantiikka" riittää:)! Kokemusta löytyy yli 20 vuoden ajalta:)



t. hunajakuu, 10 lapsen äiti ja yhden miehen VAIMO

iltaisin esim joskus teemme kokovartalohieronnan toisillemme. tai ihan vaan juttelemme (jota teemme paljon ja aina kun mahdollista) tai katselemme yhdessä elokuvan. joskus tarjoutuu tilaisuus tehdä jotain kahdestaan kodin ulkopuolellakin, se on sitten sitä luksusta, josta yritetän ottaa kaikki irti, oli se sitten parin tunnin shoppailu tai ihana viikonloppu hotellissa. välillä vaatii kovaa työtä, että löytää sen yhteisen ajan, mutta on se aina sen arvoista, tapahtui se sitten kotona tai muualla.

sä työssä, jonka " ohella" (lue öisin) suoritan korkeakoulututkintoa. Mies on yrittäjä ja se ainoa lapsikin diagnosoidusti ylivilkas. Lisäksi meillä on tälläkin hetkellä asunnon myynti- ja toisen remontoitiprojekti käynnissä. Aikaa ei todellakaan ole yhtään ylimääräistä ja kaikki " vapaa-aika" menee sitten univelan tasoittamiseen. Elämäntilanteita kun on niin moneksi! Silti pysyn väitteessäni, että kun kävelet miehesi ohi eteisessä tai kaadat kahvia keittiössä samaan aikaan hänen kanssaan, voit aivan yhtä hyvin hipaista hänen käsivarttaan, antaa pusun niskaan tai sanoa " rakastan" kuin olla tekemättä näitä asioita. Itselläni ainakaan tämän tekeminen tai kuuleminen ei vie yhtään enempää energiaa, vaan päin vastoin antaa sitä! -Vaikka silmät ovat yön lukemisten jälkeen muurautuneet kiinni ja miljoona asiaa odottaa tekemistä tai on rempallaan, minulla on kuitenkin tuo ihana mies ja tuo ihana lapsi ja juuri pieni kosketus, sana ja katse kaiken kiireen ja väsymyksen keskellä antaa sitä energiaa puurtaa eteenpäin.



Ymmärrän hyvin, miten väsymyksen keskellä ei välttämättä jaksa niitä joka iltaisia orgioita tai laittaa papiljotteja joka illallista ennen, mutta siksipä sanoinkin, että esim. seksielämässä kannattaa panostaa laatuun. Silloin kun rakastellaan, ollaan sitten läsnä 100%, kuulostellaan ja tunnustellaan toista ja otetaan myös itse vastaan. Ja ei se viikonlopuksi laittautuminen tarvitse tarkoittaa täyttä iltameikkiä ja banaaninutturaa. Kyllä useamman lapsen äidilläkin varmaan on aikaa/tilaisuus käydä vessassa sipaisemassa poskipunaa ja huulikiiltoa ja harjata hiuksensa.

Pysyn kyllä väitteessäni, että kyse on pitkälti valinnoista ja etenkin tunteista niiden valintojen takana. Halusta koskettaa miestään ohimennen, halusta vilkaista vessassa käydessä peiliin, vaikka ei vieraita olekaan tulossa. Sen vähän paremman " juhlatopin" kun kyllä pukee lauantai-illalliselle päälle ihan yhtä nopeasti ja samalla energialla kuin sen kulahtaneen joka illan kotipaidan, ja ne juhla-astiat ja viinilasit menevät pöytään ihan siinä missä arkilautaset ja muovimukitkin.

Jos on " liian väsynyt" antamaan yhtä pusua nukkumaan mennessään tai huomaamaan/ilmaisemaan partnerin ihanuutta kahvipöydässä, niin onkohan silloin sitten ehkä kyse ennemminkin tunteiden väsähtäneisyydestä kuin muusta fyysisestä uupumuksesta? Aikaa tai fyysistä ponnistelua nämä teot tuskin vaativat huomattavissa määrin.

Kuten sanottu, minä ainakin tunnen saavani sitä energiaa (pikaisestikin) vaihdetusta kohteliaisuudesta, kosketuksesta tai suukosta, en menettäväni sitä.



-kutonen

Kuitenkin ymmärrän SENKIN että joskus SUURPERHEEN äiti/isä ovat NIIN " väsyneitä" KAIKKEEN ettei käy edes pienessä mielessä se toinen, saati sitten pusut sun muut....Ja tiedän OMALLA kokemuksella mitä se silloin on! Kyllä meilläkin nimittäin noiden lasten LISÄKSI on PALJON muutakin, kuten nyt rakennus/remonttiprojektit, lasten harrastuskuljetukset, lasten sairaudet, kaikenmaailman keskustelut niin kouluissa kuin kerhoissakin....Tekemistä riittää AINA niin paljon kuin itse ehtii/jaksaa/haluaa tehdä ja paljon on sellaista välttämätöntä, joka on PAKKO hoitaa halusi tai ei...



Silti minäkin väitän että kun todellakin aina vain muistaisi/jaksaisi edes sen pusun tai halauksen antaa niin sen antama voima on SUURI!!:) Ja sen turvin meilläkin jaksetaan päivästä toiseen, samoin kun sen että saan normaalisti joka ikinen ilta käpertyä mieheni kainaloon kerälle ja nukahtaa hänen silitellessäni hiuksiani:)



t. hunajakuu



Tämä siis ihan vain selvennyksi kun minusta tuntui että käsitit minun " hyökänneen" sinun mielipiteitäsi vastaan! Sitä en nimittäin tarkoittanut, tarkoitin vain sitä että joskus todellakin voi olla NIIN poikki, ettei edes kiinnosta ajatella toista...Eikä tuokaan silti merkitse sitä että suhde olisi lopussa ja ettei sen eteen enää edes kannattaisi tehdä töitä! Ei se AITO rakkaus mihinkään katoa, vaikka väillä " piilossa" tämän arjen pyörityksen keskellä olisikin:)!

thunajakuu

Joskus on käyty kahdestaan syömässä, mutta hyvin menee silti. Kumpikin antaa toiselle omaa aikaa ja tilaa ja pääosin ollaan koko perheen kanssa. Keskustellaan asiasta kuin asiasta, joskus riidellään, mutta sovitaan. Huomioidaan toisiamme ja hellitään ja sanotaan rakastavamme arjen keskellä.

Sä oot mun idoli! Just noin se pitäis mennä. Parisuhteen hoitoa " siinä sivussa" , pienillä asioilla ja päivittäisellä toisen huomioimisella voi saada niin paljon aikaan! Meidän suhde on tällä hetkellä todella huonossa jamassa mutta halu parempaan on molemmilla. Sun kirjoituksista sain paljon virtaa tehdä enemmän töitä parisuhteen eteen. Enkä aio pitää tekosyynä sitä että olen liian väsynyt neljän lapsen kanssa. Kiitos kutonen ja ihanaa elämää oman kultas kanssa!

Että on myös olemassa elämä ilman lapsia. Karkeasti sanottuna.. Mutta tarkoittaen sitä ettei elämä parisuhteessa lopu, kun lapset kasvavat ja kun lähtevät maailmallekkin.



Miehen ja naisen välillä kuuluu olla muutakin kuin se arki - koti ja lapset.



Moni avioero tapahtuu silloin, kun lapset ovat jo vähän isompia - ehkä murrosiässä tai kun ovat muuttaneet kotoa pois. Aikuiset jäävät ihmettelmään - että mitäs nyt! Tämä siis karkeasti sanottuna.



Muiden mielipiteissä tulikin hyvin selväksi mihin kaikki kuitenkin pohjautuu - toisesta välittäminen - toisen kunnioittaminen. Miten ne pienet asiat ja vähän isommatkin tekevät rakkauden kahden ihmisen välille.



Ja joku mainitsi, että entäs kun on niin puhki ja voimaton, ettei jakseta enää ottaa huomioon näitä arjen pieniä ihmeitä! Omalla kohdallani saan uusia voimia kun lähdemme jonnekkin miehen kanssa kahdestaan - lataamaan akut. Näin ollaan tehty aina kun huomataan ettei enää jaksakaan panostaa arkeen.

kaikki kunnia auttaville sukulaisille, varmaan sullakin?

ja vain viikonloppuisin mies kotona. silloin sitten lapset ajoissa pehkuihin ja katsellaan hyvä elokuva ja lasilliset punaviiniä, sellaista kuhertelua siinä kaksistaan. Onneksi lapset eivät heräile yleensä kesken unien, voisi muuten olla hankalaa tuo kahdenkeskinen aika.