Tunnetko adoptioperheitä taikka adoptoituja ihmisiä?

ja lapselle oli tosi vaikea kiintyä uuteen äitiin. kuukausia meni. mutta johtui varmasti siitä että oli kohdannut julmuutta ja hylkäämisiä juuri naisten taholta.



lisäksi lapsella oli tullessa hirveä miellyttämisen tarve- ilmeisesti oli miellyttämisestä ollut kohtelu kiinni.



nyt heillä menee hyvin ja kiintymyssuhteet ok.

Hänellä tuntuu olevan kovasti kriisiä ainakin nyt aikuisena, lähinnä siis välit äitiinsä ovat jotenkin koko ajan varsinkin kriisissä. En tiedä kyllä missä mielessä adoptio siihen vaikuttaa. Hänen äitinsä vaikuttaa vaan tosi hankalalta ja tunteettomalta ihmiseltä, ja tämä kaveri kovin stressaantuneelta siitä, että haluaisi miellyttää äitiään. Tällainen kuvio varmaan voisi ihan yhtä hyvin olla ihan biologisen äidin ja tyttärenkin välillä.

Tunnen paljon a-perheitä ja olemme itse sellainen. Suvussani on myös useampi adoptoitu, nykyään siis jo aikuisia.



Harkitsetko itse adoptiota? Jos, niin tilaa Pelan ja Interpedian infokansio ja käy niiden sivuilla ja Ampiaisakan.



Meillä itsellämme on kaksi kv. adoptiolasta ja meidän perheessämme kaikki on mennyt erittäin hyvin.

Anoppi antoi hänet adoptioon 1970-luvun alussa. On tummaihoinen ja anoppi asui pienellä paikkakunnalla, jossa tänäkään päivänä ei asu ainuttakaan tummaihoista (kuulemma on yksi aasialainen asunut joskus).



Hänelle ainakin on käynyt oikein hyvin elämässä, adoptoitiin Ruotsiin jossa ilmapiiri oli paljon suotuisampi monikulttuurisuudelle jo silloin. On saanut hyvän perheen, jossa myös toinen ulkomailta adoptoitu lapsi.



Noin 5 v sitten hän otti yhteyttä anoppiin kun olivat Suomessa käymässä, miehelle ja siskolleen oli aikamoinen yllätys kuulla yhtenä päivänä että huomenna heille tulee uusi veli kahville. Veli on todella mukava ja pidämme yhteyttä, lapsiamme sanomme serkuksiksi. Miehen on ehkä vähän vaikea vieläkin kyllä sulattaa veljeään, useimmiten sanoo aina että hänellä on " yksi sisko" , minä sitten muistutan että myös yksi veli. Harmittaa vaan se, että ei ole yhteistä kieltä, englantia kyllä puhumme kaikki ok ja ruotsiakin auttavasti, mutta on se vähän vaikeaa silti. Anopille on paljon vaikeampaa, kun hän ei puhu muuta kuin suomea.

siinä vaiheessa kun he tajuavat lähteä etsimään juuriaan.



Lapsen on aina helpointa sopeutua ja kiintyä biologisiin vanhempiinsa ja jossakin vaiheessa tämä näkyy myös suhteissa.