Lue keskustelun säännöt.
Ailasmaan kommenteista vielä
24.08.2006 |
Suhtauduin itse aiemmin toisin naisen urakehitykseen kuin nyt, jolloin olen itse kahden alle kouluikäisen lapsen äiti ja pitkälle kouluttautunut. Olen myös asunut ulkomailla, maassa jossa käytännössä jokainen nainen jää kotiin lasten synnyttyä eikä omaa uraa voi oikein ajatellaakaan. Vaihtoehdot ovat siellä kertakaikkiaan vähissä: joko jäät kotiin lasten kanssa ja tuet miehen uraa tai keskityt omaan uraasi ja pysyt lapsettomana. Työn ja perheen yhdistäminen ei onnistu, koska ei ole julkista päivähoitoa kuin nimellisesti, ei kokopäiväistä koulua, ei kouluruokailua eikä mitään iltapäiväkerhotoimintaa. Sitävastoin on verosysteemi, joka mahdollistaa yhden ansaitsevan tulojen riittävän hyvin elämiseen. Elämä on kiireettömämpää ja naisen rooli kaikkinensa paljon perinteisempi.
Niin ihanaa kuin lasten kanssa olikin olla kotona ensimmäiset pari vuotta, alkoi minulla poltella oman uran perään. Taisi vähän syyllisyyskin painaa, kun on tällaisessa sosiaalidemokraattisessa massa kasvanut, jossa myös naisten kuuluu olla tuottavassa työssä. Muutimme takaisin Suomeen ja aloitin oman urani, joka on lähtenyt loistavasti käyntiin. Kahdessa vuodessa olen edennyt liki nollan työkokemuksella esimiesasemaan organisaatiossa, jossa pyörii isot summat ja jossa tehdään isoja päätöksiä. Se on mahdollistunut kertakaikkiaan loistavalla päivähoitojärjestelmällä, jota oma äitini vielä täydentää ja parisuhteen kustannuksella.
En voi sietää yhtäkään kommenttia, jossa valitetaan Suomen päivähoitojärjestelmästä tai työolosuhteista. Olen vakaasti sitä mieltä, että asiat todellakin ovat liian hyvin! Totta on myös se, että nuoren naisen pitäisi miettiä lojalistisempaa asennetta työnantajaa kohtaan. Jostain kumman syystä nainen voi aivan hyvin sanoa:" olen nyt jonkin aikaa työelämässä ja kun saan vakipaikan, on lasten aika" . Juuri siitä syystä, että näitä näin ajattelevia ja tekeviä on aivan liikaa, niitä vakipaikkoja ei tule!
Jos haluaa luoda uraa ja päästä pitkälle, se kyllä onnistuu Suomessa naiseltakin. Se vain vaatii priorisoimista. Niin kauan kuin vallalla on " mulle kaikki" -asenne, jää moni asia saavuttamatta. Minulle perhe ja lapset ovat niin tärkeitä, etten ole lähtenyt mukaan politiikkaan enkä muuttanut paremman työn perässä toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille, vaikka niitä kaikkia on tarjottu. Nyt on aika olla tässä, sinänsä mukavassa, mutta ei-kuitenkaan-ihan-huipputyössä ja antaa kaikkien muiden hankkeiden odottaa.
Kommentit (4)
Tottakai saa kritisoida myös Suomen tilannetta. Se, että jossain muualla on huonommin, ei tarkoita sitä, että Suomessa voitaisiin vaan asioiden antaa mennä niin kuin menevät. Aina voi pyrkiä parempaan.
Toiseksi, juuri työnantajien asenne nuoria naisia kohtaan on synnyttänyt epälojaalisuutta viime vuosina. Koska naiset tuntevat olevansa joka tapauksessa altavastaajina työmarkkinoilla, he ajattelevat voivansa aivan mainiosti käyttää hyväkseen niitä etuja, joita heillä on, vaikka sitten härskisti valehdella. Tottakai tämä lisää entisestään työnantajien epäluuloja, mutta ei yksittäisen ihmisen kannata olla lojaali työnantajalle, joka on valmis ekassa kurvissa heittämään samaisen naisen haille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt todellakin oikein pointtisi? Eli siis mielestäsi naiset ovat hyvinvointivaltiolle ja työnantajille sen velkaa, etteivät hanki enää lapsia saatuaan vakiviran?? Ja että naiset tosiaan voisivat perheen hyvinvoinnin siitä kärsimättä kaikki tehdä uraputkea kuten sinä? Ai niin, kaikilla ei ole niitä isovanhempia, jotka toimisivat päiväkodin jatkeena mutta sitähän ei lasketa. Tottakai asioita voi priorisoida ja minä olen korkeasta koulutustasosta ja työpaikasta huolimatta priorisoinut lapset eli olen siis todellakin vetelehtinyt kotona kahden pienen kanssa ja aiheuttanut epälojaalisti työnantajalleni kustannuksia ja aion tehdä niin myös kohta kolmannen synnyttyä ja pitempään kuin lakisääteisen 9 kk. Suomessa on toimiva ja suhteellisen turvallinen päivähoitojärjestelmä mutta minä en silti aio viedä sinne lapsiani ennen kuin he oppivat kävelemään saati sitten puhumaan. Mielestäni olen hyvinvointivaltiollemme sen velkaa, että _yritän_ antaa lapsilleni mahdollisimman leppoisan alkun elämään...ilman kiireisiä aamuja ja pompottelua hoitopaikasta isovanhemmille.
Vierailija:
Totta on myös se, että nuoren naisen pitäisi miettiä lojalistisempaa asennetta työnantajaa kohtaan. Jostain kumman syystä nainen voi aivan hyvin sanoa:" olen nyt jonkin aikaa työelämässä ja kun saan vakipaikan, on lasten aika" . Juuri siitä syystä, että näitä näin ajattelevia ja tekeviä on aivan liikaa, niitä vakipaikkoja ei tule!
Mun mielestä ei saa syyllistää siitä, jos vakipaikan saamisen jälkeen kokee elämän olevan siinä järjestyksessä, että lapsilla on turvatut olosuhteet syntyä. Jos ajattelee korkeakoulutettuja naisia, moni joutuu opiskelujen jälkeen tekemään muutaman vuoden pätkätöitä, ennen kuin saa vakipaikan. Moni punnitsee lasten tekemistä pätkätöiden keskellä taloudellisen tilanteen, työkokemuksen ja tulevaisuuden työmahdollisuuksien kannalta - ja jättää tekemättä. Tässä kohtaa mun mielestä törmätään siihen, että perhevapaista aiheutuvia kustannuksia pitäisi jakaa tasapuolisesti kaikkien työnantajien kesken, ja miehiä rohkaista entistä enemmän käyttämään mahdollisuuksiaan perhevapaisiin. Jos perhevapaat ja niiden kustannukset jakautuisivat tasaisemmin miesten ja naisten välillä, ei asenneongelma työnantajienkaan puolelta olisi ehkä niin suuri.
No miksi yhtä hyvin työnantajat eivät voi vain hyväksyä sitä, että vain nainen voi synnyttää - ja lapsia tähän maahan tarvitaan aina.