En kestä isän (74v) käytöstä, menettänyt elämänhalunsa
Taustaa: Isä on 74v, perus hyväkuntoinen ikäisekseen mitä nyt verenpainelääkitys löytyy. On iso talo, auto, velkaa 0 euroa. Tilillä satojatuhansia rahaa.
Kuitenkin on selkeästi ahdistunut ja masentunut, v*ttuuntunut kaikkeen. Juttuja kuunnellessa saa vaikutelman kuinka kaikki on peestä ja millään ei ole mitään väliä. Naapureiden asioista jauhetaan, hirveä pätemisen ja valittamisen tarve. Yksityiskohtiin puuttuminen ja keskustelun pilaaminen sillä.
Vuosi vuodelta menee pahemmaksi.
Mitä tuollaisen kanssa voisi tehdä, onko tässä mitään muuta suuntaa kuin vaan sietää miten käytös pahenee vuosi vuodelta? Kerran kysyin mukaan messuille niin sai hirveät raivarit ja laittoi mulle jälkeenpäin vielä sähköpostia missä kirosi ja huusi caps lock päällä.
Ihan turha ehdottaa mitään tekemistä koska kaikki on aina huonosti, väärin, tylsää, kaikki muut on huonoja ihmisiä.
En edes halua enää käydä vanhempien luona usein kun isä vaan puhuu apaattisella äänellä kuinka kenelläkään ei ole asiat niin huonosti kuin hänellä ja elämässä on tullut tehtyä vain huonoja valintoja jne jne jne
Kommentit (38)
Vanhana vaikeat luonteenpiirteet vain korostuu. Ei tuollaisen kanssa voi muuta kuin yrittää sietää.
Vierailija wrote:
Masentunut. Päin vastoin käy useammin.
Miksi? Kun aina vaan samat valitukset vuodesta toiseen. Ei vaan jaksa tuota ilmapiiriä. Arvatkaa kuinka paljon mä saan kuulla joka kerta kuinka aina teen kaiken väärin ihan joka asiassa?
AP
Olisiko orastavaa dementiaa? Hyvin samantapainen kuin äitivainaa jonka käytöksessä tuli muutos noi 70v iässä ja elämänhalu katosi. Muutoksen huomasi viimeisen 3 elinvuoden aikana kun lähimuisti oli kuin kultakalalla ja omasta mielestä vaan lähtöä odotti mutta ei mitään vikaa itsessään omasta mielestä.
Muuttuuko ikinä? En usko.
Mutta mikseivät matkustele jos on varaa? Kotoa on hyvä päästä pois välillä.
Onko sinulla tai sisaruksillasi kenelläkään lapsia? Voisikl hän osallistua lastenlasten elämään aktiivisemmin?
Yritä keskusteluissa pallo vastustajalle - taktiikkaa. Sen sijaan että yrität ehdottaa isää piristäviä asioita, joita on helppo tyrmätä, kysy suoraan mitä hän itse ajattelee häntä kiinnostavan ja mitä aikoo tehdä asian eteen.
Sisareni hoki minulle koko ajan ettei mikään kiinnosta, lopulta sitten pamautin hänelle että mikä sitten kiinnostaa? Pysähtyi itsekin miettimään ja havaitsi että elämään täytyy saada muutosta ja iloa. Mietittiin sitten yhdessä mitä voisi tehdä arkipäivän muuttamiseksi.
Vanhuusajan masentuneisuus. Toivottavasti onnistut saamaan sen lääkäriin.
Meidän faija ei mennyt lääkärille, vaikka aika oli varattu. Jurotti vaan ja valitti kaikesta. än oli jatkuovasti huonotuulinen ja kaatoi "henkisen sontalastinsa" läheisten niskaan. Mikään ei ollut koskaan hyvin, vaikka periaatteessa kaikki ihan mallillaan. Mitään järkevää aihetta kiukutteluun ei ollut. Rahaa oli, eikä velkaa mistään. Terveys vähän reistaili, mutta pysyi kuitenkin aisoissa lääkityksellä.
Tuo on raskasta, mutta pakottaa ei voi.
Faija nukkui ikiuneen 79v.
Tuossa iässä alkaa olla kipuja, elämän arjen hankaluutta monissa asioissa ja jatkuvaa luopumista.Elämän päättyminen on aina enemmän mielessä.Äitini saman ikäinen ja kaataa usein pahanolonsa niskaani mutta kenelle sitten?
Kait tuo on itselläkin edessä jos tarpeeksi kauan elää.Joutuu luopumaan kaikesta itselle tärkeistä asioista vähitellen.
Vierailija wrote:
Muuttuuko ikinä? En usko.
Mutta mikseivät matkustele jos on varaa? Kotoa on hyvä päästä pois välillä.
Koska eivät osaa/halua lähteä. Joskus kysyin että "no miksi ette mene, mikä englannin taito on nykyisin, osaisitko tilata vaikka ravintolassa englanniksi?" Niin samantien tarttuminen ravintola-sanaan että hän ei missään ravintoloissa syö että sitten täytyy olla ilman ruokaa koska hän ei rahojaan käytä ravintolaan ja valivalivalivali eli täysin asian ulkopuolelle tahallaan hakoteille lähteminen ja päteminen, keskustelu jäi siihen. Kysyin yleisellä tasolla kielitaitoa ajatellen. Olis varmaan täytynyt kysyä osaatko jutella kaupan kassalla tms. Mutta niinkuin sanoin, aina täytyy tarttua väkisin yksityiskohtiin ja valittaa niistä
AP
Vierailija wrote:
Onko sinulla tai sisaruksillasi kenelläkään lapsia? Voisikl hän osallistua lastenlasten elämään aktiivisemmin?
Ei ole lastenlapsia. Itse en kelpaa edes puolisoni kanssa yhdessä kylään koska kaikki ulkopuoliset kuulemma kärkkyy vaan hänen omaisuuttaan. Eli vaikea tässä on lapsiakaan tehdä kun niilläkin olisi "vialliset ulkopuoliset geenit". :D
AP
Jos alkaa puhella nuoruuden seksikokemuksista oma-aloitteisesti niin 100-varma dementian oire. Tätä käytöstä kysellään läheisten kysymyspatterissa dementikolle.
No jos sitä viituttaakin lapsenlapsettomuus? Kokee sukunsa sammuvan?
Ei noista aina tiedä.
Ihan varmasti kyseessä vaan liian pienet piirit ja oman navan tuijottelu jos on velaton talo ja rahaa ja silti valittaa kun on vaikeaa ja asiat huonosti.
Jotkut taistelee joka kuukausi että saa vuokran maksettua ja rahat riittämään ruokaan eikä silti valita.
Sille on syynsä, miksi kenenkään ei tulisi elää liian pitkään. Ihmismieli, kuten kehokin, sairastuu siitä.
Jos on nuorempana vähänkään känkkä luonne niin se korostuu vanhana 10 kertaisesti.
Anna olla ja käy vain kun on pakko.
Alkava muistisairaus voi oireilla noin (masennus, ahdistus, viha) jo vuosia ennen varsinaisten muistioireiden ilmestymistä
Te lapset olette ilmeisesti jo liian vanhoja tekemään lapsia? Isä tajunnut että se oli nyt tässä. Hänen vaivalla koottu omaisuus menee hukkaan. Ei olekaan jälkipolvea.
Voit ihan hyvin sanoa hänelle, että harvennat /lyhennät käyntejäsi ja kertoa siihen sen ihan oikean syyn: ettet jaksa hänen negatiivisuuttaan ja valittamistaan. Voit myös ehdottaa lääkäriin menoa, dementia- ja masennusjuttujen takia.
Todennäköisesti isäsi suuttuu, mutta ainakin hän sitten on kerran saanut rehellistä palautetta asiasta. Sen jälkeen sinun vastuusi loppuu siihen.
Masentunut. Päin vastoin käy useammin.