Miten pääsee eroon mustasukkaisuudesta, omistushalusta ja hylätyksi tulemisen pelosta?

Kyllä muakin vaivaa kaikenlaiset kuvitelmat jos mies on poissa, mutta itseäni oikeasti helpottaa se, että mies soittaa reissuilta ja on tavoitettavissa. Koko ajan en soittele perään, mutta tiedän, että jos haluan, niin saan kiinni.

Mistä sinä nautit (harrastukset jne.), mitä haluat elämältä jne. Kun saat omaan oloosi sisältöä, et ehdi vatvoa mielessäsi miestäsi koko ajan. Tee siis asioita, joista sinulle tulee hyvä olo, tapaa ihmisiä jne. Tuota kautta rakennat itsetuntemustasi ja itseluottamusta myös, eikä se ole riippuvaista miehestäsi.



Ja omasta (nuoruuden) kokemuksesta voin sanoa, että joskus mustasukkaisuus kumpuaa siitä, että itse ei ole varma myöskään omasta sitoutumisestaan/rakkaudestaan. Tätä sanotaan projisoinniksi, kun siirtää omia tunteitaan toiseen ihmiseen. No, en siis väitä, että sinun kohdallasi olisi tästä kyse, mutta mahdollista se on.



Nykyisin minä, ex-mustasukkainen, olen onnellisesti rakastunut perheenäiti, jota ei turha mustasukkaisuus häiritse. Toki ei ole ollut aihettakaan mustasukkaisuuteen, mutta ratkaisevampaa on se, että oma elämäni on kaikkiaan tyydyttävää ja onnellista.

Mutta luottamus on kaiken pohja. Ja ainakin tiedostat sen, että olet mustasukkainen, siitä on hyvä alkaa:)

Sanonta on että miespuoliset ystävät saa nainen joko unohtaa tai tutustuttaa miehees,i on täysin totta.



toinen voi myös huomaamattaan antaa epäilyjä omalla käytöksellään jne.

On todella tärkeää, että suhteessa puhutaan arvoista ja siitä miten toivoo tulla kohdelluksi jne.



T.8

Tsemppiä sinulle, en usko että noista pääsee eroon ilman ammattiauttajaa ja hyvää parisuhdetta!

Voisi ehkä auttaa paremmin, jos tietäisi, miten paha tilanne on.

En osaa oikein irrotella, nauttia elämästä, kun koko ajan vatvon miestäni. Kun hän on viihteellä tms, olo on kuin lapsella, joka tuntee suunnatonta koti-ikävää. Tulee sellainen sisäinen hytinä ja " nyyhkytys" . Näen mielikuvia, joissa hänestä tulee teinien perässä juokseva ori, ja kuinka hän flirttailee ja panee jotakuta vessassa. Nimenomaan tiukkaperseiset parikymppiset häiritsee minua. Miksiköhän? Kolmenkympin kriisiä?



Terapiassa parhaillaan puin tätä asiaa, joten se on työn alla, mutta kiinnostaisi silti kuulla muitakin.



ap

Meidän suhteemme meinasi loppua miehen mustasukkaisuuteen, jossa taustalla ikävät kokemukset menneisyydestä ja huono itseluottamus, ja tuntuu olevan heillä hiukan sukuvikakin...



En antanut tuumaakaan periksi, jos mies lässytti jotakin, huusin takaisin (ei sinänsä kovin kehittävää...;) ja tappelimme. Meinasin lähteä koko suhteesta, joka oli silloin vasta alussa.



Loppujen lopuksi selitin asian miehelle, MONTA kertaa, miksi MINÄ en ole mustasukkainen. Hän sen käsitti alusta alkaen, mutta ajatuksen sisäistämiseen menipitkän aikaa... Mitä minä sitten sanoin?:)

Kerroin mm. nämä asiat:



-Ketään ei voi pakottaa rakastamaan



-Jos petän häntä, niin silloin rakastan jotakin toista enemmän kun häntä, ja vaikka hän saisi pakottamalla minut pysymään rinnallaan, ei se olisi rakkautta.



-Rakkautta ei voi pakottaa, jos en enää rakasta häntä, niin hänen pitää ajatella, että en ollut hänen arvoisensa ja etsiä joku parempi.



-Jos koko ajan kumppani epäilee, laskee kynnys pettää, koska jos koko ajan epäillään, niin eipä paljon kiinosta olla uskollinen.



-Mustasukkaisuus tappaa suhteen, on inhottavaa kun ei luoteta



-Rakkaudessa vaikeinta on luottamus, mutta kun uskaltaa luottaa, vasta silloin voi rakastaa täysillä...!!! Sillä jos koko ajan epäilee turhaan, ei voi sanoa rakastavansa, rakkaus on LUOTTAMUSTA!!!



-Vaikka kuinka varjelet minua, pystyn pettämään jos niin tahdon. Huutamalla et voita mitään, paitsi että suhteemme kuolee kokonaan.



-Ymmärrätkö, että rakkaus ei ole sama kun omistaminen? Se on kahden ihmisen LUPAUS rakastaa toista. Jos toinen rakastuukin uuteen ihmiseen, niin olisi epäreilua taivuttaa jollakin toinen jatkamaan suhdetta, sillä jos rakkaus kuolee, ei kumpikaan ole onnellinen. Vaikka voisi pakottaa/kiristää toisen jatkamaan suhdetta, niin ei voisi olla onnellinen, jos se rakas rakastaa jotakin toista.



Noita toistelin miehelleni, ja hän pääsi mustasukkaisuudestaan eroon ja suhteemme jatkuu edelleen. Mutta mieheni käsitti että hänellä on sairaus, josta voi päästä eroon, ei voi parantua jos ei tunnusta olevansa sairas, lasken mustasukkaisuuden sairaudeksi. Ja miehelläni oli vielä varoittava esimerkki lähipiirissään. Hän tajusi miten älytöntä mustasukkaisuus on, ja ei tahtomut ollu tuon " hullu" tuttunsa kaltainen...

jos joku lässytäisi tuollaista kun sinä miehellesi niin saisi kenkää ja kovaa. Miehesi on alistettu tossu ja sinä tiedät tämän.

Järki ja sydän sanoo juuri näin, mutta pelko on valtava! Pelko musertaa kaiken tämän alleen, joten... Jotain pitäisi tehdä. :-(

Ap

Jos mieheni koittaa katkaista välini kaikkiin miespuolisiin YSTÄVIINI, joita en ole nussinut, edes suudellut vaikka 13-vuotiaasta kulkenut samoissa porukoissa...???

Soittelee perään vartin välein, kun olen parilla kaverini (nainen) kanssa, ja kyselee koittaako joku XXXXX-baarin prinssi pokailla minua...

Pelkää että pääsen erääseen työpaikkaan, jossa noin puolet työntekijöistä on miehiä " työpaikoillahan ihmiset rakastuu ja pettää"



Ja MINÄ olen muka se vallan haluinen alistaja... Taidat kuule itse olla mustasukkainen, sairas ihminen!:(



Minulla ei ole koskaan ollut pienintäkään aikomusta pettää miestäni, en koskaan ketään pettänyt, enkä petä. Olen sanonut miehelleni, että en oe kuten hänen ex:ät, minä pelaan avoimin kortein ja kerron hänelle jos rakastun johonkin toiseen, ja eroamme, enkä petä häntä koskaan.



Ja aikomukseni ei ole rakstua muihin, minä todella rakastan miestäni, muuten en olisi jaksanut taistella suhteemme alkuaikoina sairasta mustasukkaisuutta vastaan. Täydellisempää miestä saa hakea!:)

mutta tiesitkö, että siihenkin voi toinen osapuoli tehdä paljon?

Nämä ei ole niin yksselitteisiä asioita. Monesti suhde on " sairastunut" ja toinen on se valtaa käyttäjä osapuoli ja toinen alistaja.

t. 8

minua siitä, että autoin hänet mustasukkaisuudesta eroon, puhunut parille sukulaiselleenkin asiasta ja kiitellyt minua. Ei kai kukaan tahdo olla mustasukkainen? Se on kuluttavaa paitsi mustasukkaisuuden kohteelle, niin myös mustasukkaiselle itselleenkin...!



Minusta paras keino on koittaa oppia ymmärtämään se, että toinen on kanssasi koska tahtoo olla. Maailma on esim. komeampia/kauniimpia ihmisiä täynnä mitä sinä olet, mutta miehesi rakastaa juuri sinua. Kuka tahansa voi pettää, luota siihen että miehesi rakastaa sinua ei tahdo sinua pettää.



Ja hyväksy ajatus, että joskus hän voi rakastua toiseen, mutta se ei ole maailmanloppu. Nimenomaan hyväksy, älä odota/pelkää niin käyvän...!!!

Sillä meillä esim. ei ole aikomustakaan erota, mutta miestäni on helpottanut se kun tajusi, että JOS rakkaus kuolee, ei sitä voi väkisin pitää hengissä, se on väärin molempia osapuolia kohtaan. Ja rakkaus voi välillä hiipua, niin käy joka parisuhteessa, se EI ole sama kun rakkauden kuoleminen. Myötä ja vastamäkiä on joka suhteessa, monet luovuttavat liian aikasin. Joissakin suhteissa rakkaus kuolee, mutta se on harvinaista.

ja selitin hänelle suurinpiirtein samat asiat kuin sinä, 6. Nyt myöhemmin tajuan itse olleeni mustasukkainen koko ajan. Miten osaan päässäni pyörittää tuollaisia viisaita ajatuksia (jotka olin " keksinyt itse" )? Ja silti olla mustasukkainen, tai ainakin todella suuri pelko tulla hyljätyksi... :-(



ap