Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä uhmakkaan pian 2,5 v:n kanssa?? Alkaa konstit loppua ja otetta poikaan en saa... :(
07.05.2006 |
Ja uhma kohdistuu nimenomaan minuun ja vain välillä mieheeni. Äidin komentoja/pyyntöjä ei KOSKAAN totella ilman että minun pitää uhkailla/muuten suuttua pojalle. Vasta sitten (jos sittenkään) saadaan homma toimimaan. Poika juoksee karkuun jokaisesta pyynnöstä tehdä jotain, nukkumaan meno ei onnistu, syöminen on tosi huonoa yms....
Kotona on myös pikkuveli (1v) joka varmaan myös jo kärsii tilanteesta. Minun lähes kaikki energia menee isoveljen uhman ja protestoinnin käsittelyyn ja harmittaa pienemmän puolesta. Olen koittanut huomioida isompaa jotta ei olisi mustis, jos vaikka se on syynä tilanteeseen, mutta ei tunnu olevan apua.
Olen ihan hajalla tilanteesta ja jo valmiiksi mietin taas huomista kun olen taas poikien kanssa kahden kotona. Voiko tämä olla jotain 2v uhmaa viiveellä (mielestäni sellainen oli jo) vai onko tämä oire jostain muusta??
Apua kaipaan!!
Kovin rangaistusmuoto meillä on jäähypenkki jossa pitää istua 2 minsaa hiljaa peppu rappusilla, mutta sekin menee useimmiten pojan naureskelemiseksi (pysyy kyllä penkissä)... sitä käytän vain jos poika tekee pahaa esim pikkuveljelle tai jos minun suoralle pyynnölle/käskylle vain naureskelee.... ruokapöydässä temppuilusta joutuu nousemaan pöydästä ja muutenkin koitan pitää kiinni sanomistani uhkauksista.
p.s. poika ei vielä puhu, joten kommunikointi on vaikeahkoa hänen kanssaan.
Kommentit (3)
Jos ei syö, niin ruoka pois ja lapsi pois ruokapöydästä. Ei mitään ekstroja tarjoilla, ei välipaloja. Ei houkuttelemisia. Alkaa jossain vaiheessa ruoka maistumaan, kun tulee tarpeeksi nälkä. Jos ei syö mitään koskaan, menkää lääkäriin, sillä sitten varmaan johtuu muusta kuin uhmasta.
Jos ei kuuntele ensimmäistä kehoitusta, lapsi haetaan luokse kädestä pitäen. Vaikka kuinka rimpuilisi. Ole itse viilipytty, joka ei repeä. Sinä olet ylemmässä otteessa, sinä olet aikuinen, älä alenna tässä kohtaa tunteenpurkauksiin. Jos lapsi ei pue ensimmäisestä kehotuksesta, sinä puet hänet. Itse jälleen viilipyttynä, vaikka lapsi panisi kuinka hanttiin. Kuvittele, että huoneessa olisi vaikka lastensuojelun raati, niin pysyt itsehillinnän kanssa hyvällä tasolla.
Nukkumisen kanssakin suosittelen sitä, että lapsi viedään sänkyyn ja tehdään tavalliset iltatoimet. Sitten jos lapsi ei meinaa pysyä sängyssä, eikä kuuntele kehotuksia mennä sänkyyn, ota tuoli lapsen makuuhuoneen ovensuuhun ja istut siinä jälleen viilipyttynä ja muina miehinä. Otat lapsen heti kiinni ja palautat vuoteeseen. Mielellään jo ennen kuin jalat astuvat lattialle sängystä, käytä sanallista komentoa myös aina. Pian huomaa, että vastustelu turhaa. Kenties pari iltaa joudut tätä käyttämään. Pikku hiljaa voit päivien myötä hilata tuolia kauemmas huoneesta.
En tiedä ymmärtääkö noin pieni jäähypenkistä hirveästi. Itse käyttänyt vain ihan näitä mekaanisia estoja ja sanallisia kieltoja.
Ja sitten... KUN lapsi käyttäytyy hyvin, anna positiivista sanallista palautetta ja vaikka silität hänen hiuksiaan. Anna hänelle myös omaa aikaa kanssasi kahden, jos vain mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne on jatkunut jo niin kauan. Ilmeisesti lapsemme on varsin kovapäinen, jousimies horoskoopiltaan. Toivottavasti on vain ohimenevä vaihe.
Tuo kommentti raadista katselemassa on hyvä muistaa... ;) Kiitos vinkistä!!
Ettei mene teho siitä rangaistuksesta. Ja miten ihmeessä lapsi pitäisi saada olemaan rauhassa penkillä? Aloitan ajanlaskun aina alusta kun pelleilee, mutta silti tuntuu olevan vaikeaa saada hänet pysymään aloillaan.
Ap