Onko Sinun lähipiirissäsi ketään hankalaksi ihmiseksi sanottua? Miten tämä ilmenee ja miten jaksat pitää yhteyttä?

saa säännöllisesti itsesäälikohtauksia ja vaatii vakuuttelemaan, että on ihan hyvä ihminen ja että kyllä me susta tykätään. ei uskalla luottaa ystävien ystävyyteen vaan ajoittain haukkuu nämä kaikki että ovat vaan säälistä tai milloin mistäkin hänen kanssaan. ei usko mitään kauniita ja rehellisiäkään vakuutteluja vaan uhoaa että on jo pitkään tiennyt että olen hänen kaverinsa vaan säälistä ja saa olla koko teennäinen ystävyys.



oon tosi varpaillani tuon kanssa ja ehken kauaa jaksakaan kun näinä huonoina päivinä kaikki mitä sanot on väärin. sinänsä todella hieno, älykäs ja sielukas ihminen, mutta joinakin päivinä niin pirun hankala.

ja on kuulkaa maailman napa ja Jumalasta seuraava. Kaiken pitää mennä juuri niin kuin Hän määrää tai tulee älämölö. Hyvä ettei vaadi hoviniiausta aina kun postilaatikolla tavataan.

hakemalla hakee konflikteja jotta saisi tilaisuuden demonstoida uskonnollista vakaumustaan. Sanoo mitä tahansa niin viesti on aina sama: " minä olen hyvä ja hurskas ihminen, te muut olette pahoja ja syntisiä."



Ottaa kaaliin ja olen sen ääneen sanonutkin, mutta siitähän se vaan innostui...

Minulla on ns. marttyyriäiti. Jos asiat eivät mene mielensä mukaan, alkaa uskomaton itsesäälin sävyttämä kiihkoaminen. Pidän tarpeen tullen etäisyyttä ja elän sitkeästi oman mieleni ja päätösteni mukaan. Laitan päälle joskus " äitisuodattimen" eli annan pajattaa enkä paljasta omaa näkökantaani asioihin. Puhumme sujuvasti niistä ja näistä. Vältän vakavampia aiheita...

Hän muuttelee ihmisten puheita ja tekoja niistä kertoillessaan, velloo niitä mielessään kunnes itsekin varmaan uskoo omiin valheisiinsa. Ottaa aivan kaiken henkilökohtaisesti.

Siis että jos ei joku pääse käymään ja sanoo syyksi sen, että lapsi vaikka on kipeä, niin hän keksii mielessään vedenpitävät todisteet sille, miten ei heidän lapsi oikeasti

voi

olla kipeä, vaan että tämä on tekosyy ja että

oikeasti

ko. ihminen onkin ottanut nokkiinsa siitä, että hän sanoi sille viimeksi niin ja näin, ja hänhän ei tahdokaan sitten olla missään tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, jolle ei voi mitään sanoa, ja lakkaa siis vastaamasta ko. ihmiseltä tuleviin puheluihin ja pistää tämän kuvitellun syyn takia kaikki välit poikki.

Puhuu ihan jatkuvasti siitä, mitä kaikkea vääryyttä muut hänelle ovatkaan tehneet. Pitää jotenkin luonnollisena sitä, että hänellä on oikeus toisten ihmisten asioihin. Loukkaantuu aivan kaikesta. Lisäksi hänellä on hyvin kapeat käsitykset oikeasta ja väärästä ja monia aika äärimmäisiä eettisiä näkemyksiä, joista myös selittää kovasti kaikille tyyliin: " minä en ole sellainen ihminen, joka kertoo toisille, mitä heidän pitäisi tehdä,

mutta

..."

Niin, mitenköhän sitä jaksaa...? Vai jaksaako? No toistaiseksi on jaksettu. Puheenaihetta saa olla vaihtamassa koko ajan johonkin säähän tms. ja pitää vaan koettaa olla sotkeentumatta mihinkään hänen sotkuihinsa. Ja lähdetään aina pois ennen kuin tulee yliannostus.

Olisi ihan kiva tietää, onko tuollaiseen joku " diagnoosikin" , ja miten muut jaksaa tuollaista.

Olen hiljainen, kunnes hermostun. Ei sellaisen arvaamattoman ihmisen kanssa kovin moni jaksa pitää yhteyttä. Kun tarpeeksi harvoin ottaa yhteyttä, niin ei välit pääse kiristymään. Niinpä ystävät soittelevat harvakseltaan:)

Yhteyden pito pitää olla katkotonta, saattaa alkaa osoittaa mieltään ja piruilemaan jostain typerästä jutustusta vaikka ympärillä on muitakin. Ei millään jaksaisi pitää yhteyttä, mutta jotenkin sitä aina antaa periksi.

joka haluaa ja toivoo että saa joka palaverissa sanoa jotain ilkeää ja suoraan jollekkin. Ei omaa suodatinta miten asioita esittää, vaan sanoo kaikki mahdollisimman suoraan. Ja sitten leuhkii sillä kuinka hän uskaltaa sanoa..

on omasta mielestään aina oikeassa ja minä en tiedä mistään mitään. arvostelee minua mutta hänestä ei saa poikkipuolista sanaa sanoa.

kaikkien pitäisi venyä hänen aikatauluihinsa esim. kyläillessä tai loukkaantuu/suuttuu.

uskomaton tyyppi!