Olen tyly, enkä kuuntele potilaita. Näin sanovat todella monet potilaat minusta.

Koitankin huomenna jotain noista. Eniten kyllä potuttaa kun itse ei vikojaan tajua. Kyse ei tosiaankaan ole jostain perusvälinpitämättömyydestä. Jotenkin vaan olen sosiaalisesti kömpelö.

Tri Tyly

Ensireaktio oli siis, että hän on tyly, mutta jälkikäteen ajattelin, että ehkä hän oli vain ujo. Joka tapauksessa katsekontakti on tärkeä!!!!

Se on jo tosi paljon. Töykeä lääkäri voi aiheuttaa todella pahaa mieltä.

kuuntele asiakasta, katso päin äläkä vain plärää papereita kun asiakas puhuu. Äläkä missään tapauksessa suhtaudu alentuvasti.

: )

ap

Potilaat joutuvat monesti kertomaan hyvinkin intiimejä asioitaan itsestään ja kaikki tutkimuksetkaan eivät kovin miellyttäviä ole...Lääkärillä pitää olla sydän paikoillaan ja ymmärrystä siihen, että potilaaseen sattuu ja häntä pelottaa. Katsekontakti, kuunteleminen, tarvittaessa koskettaminen, potilaan huomioiminen tässä ja nyt.



Meillä on onneksi aivan ihana lääkäri vaikka nuori onkin;) ikinä hän ei ole antanut kiireellistä kuvaa itsestään, vaikka välillä selvästi kiire on, aina on aikaa kuunnella, katsekontakti ja kiinnostus potilaaseen on hyvä, jos jotakin ei tiedä kysyy muilta. Olen antanut hänelle kyllä kiitosta ihan suoraankin, tosi mukava.



Ehkä meidän potilaiden pitäisi kai muistaa itsekin antaa lääkärille sitä palautetta, myös positiivista.

joka soveltuisi tarpeisiisi. Tehyhän järkkää aivan lyhyitäkin opetustuokioita potilaskohtaamisiin yms. liittyen

Ensisijaisen tärkeää on esitellä itsensä ja ehkä jopa hymyillä, kättelykin on sallittua. Kannattaa tutustua potilaan papereihin hyvin etukäteen niin ei tarvitse koko ajan keskustellessa tuijottaa tietokonetta tai papereita. Lempeä äänensävykin on eduksi.. ja ymmärtäväinen asenne.

Ja se että asiat selitetään tarkasti niin potilaalle jää luotettava kuva lääkäristä.

Katso silmiin ja tee joskus tarkentavia kysymyksiä, vaikket niitä tarvitsisi.

tarkentaviakin kysymyksiä. Luulen, etten osaa " paapoa potilaita" . Olen lääkäri

Toisten puhetapa on lyhytsanainen ja napakka, sitä monesti pidetään tylynä...



T: SH

ehkä liian nopea. Tee yksi kysymys, johon potilas saa vastata omin sanoin ja kauan, esim: Kertokaahan, miten vaivanne alkoi. Sitten odotat rauhassa, kun potilas kertoo keskeyttämättä.

että jos potilaalla on itsellään mielessään joku " kotidiagnoosi" , josta kertoo epäilyksiään ja itse näet heti että siitä ei ole kyse, niin ohitat potilaan jorinat kommentoimatta niitä ja kerrot suoraan mikä tauti sun mielestäsi on kyseessä?

Hän ei oikeasti kuuntele mitään. Hän ei muista meistä mitään ja kohtelee äitiä kuin halpaa makkaraa, ei katso päin, ei yritäkään puhua lapsille mitään ja ensimmäinen kysymys, jonka hän esitti ekaa kertaa tavatessamme oli omalle lehtiölle esitetty: No, mitä hän osaa?



Älä tee ainakaan näin.

Siis suupielet alaspäin? Kokeile tosiaan ottaa katsekontaktia enemmän, kysy pieniä lisäkysymyksiä, kommentoi potilaan kertoessa " mm" , " niin" tms. pikkusanoja. Ja koita pitää suupielet ylöspäin. Välillä ihmiset myös tulkitsevat suorasanaisuuden tylyydeksi. Voisitko jotenkin pehmentää sanojasi ja lisätä small talkin osuutta kaikessa kiireessä? Tai sitten on niinkin, että koska lääkärillä on iso valta päättää hoidoista, sairaslomista ym ja ihmiset vaan kokevat tulevansa väärinymmärretyiksi kun eivät saa mitä haluavat.

jotain, että jos vaiva ei parana siinä ja siinä ajassa tulkaa uudestaan. Tai hyvää päivän jatkoa ja muistakaa levätä:))

Potilaalle jäisi parempi jälkimaku.

toinen lapsettomuuttani hoitavista lääkäreistä välittää ja toinen ei...

Mikä sinun mielestäsi on lääkärin tärkein tehtävä? Reseptin kirjoittaminen? Nopea eroonpääsy asiakkaista? (Tällaista minä pidän tylynä)