Anna-Leena Härkönen sai 5-vuotisen taiteilija-apurahan, mielipiteitä

tai kolumneillaan niin etsiköön kunnon työtä... ei sitä tarvitse verorahoilla sponssata.... P**kele

Pidän kovasti hänen kirjoistaan. Oikealle ihmiselle apuraha.

etpä taida hirveästi taitelijoiden (tai tutkijoiden) työtä saatika elämää tuntea.

Osaa laittaa munkin ajatukseni paperille aivan äärimmäisen osuvasti. Hyvä että joku uskaltaa sanoe, eikä vain piiperrä nurkassa.



Suomalaista vaikenemismentaliteettiakaan en ymmärrä. Ihan kuin ne asiat lakkaisivat olemasta, jos pidettäisiin vain suu kiinni ja salattaisiin.

Eli onnittelut vaan Härköselle! Olisi raha voinut mennä huonompaankin osoitteeseen.

Vierailija:

Ymmärrätkö että lapsesi voi traumatisoitua jos kerrot että masennuit kun syntyi.

Pieni ihminen ei tajua sitä sinun heikkoudeksi vaan alkaa syyllistämään itseään kysellen olinko ruma, paha, kiukkuinen tms vauva jonka vuoksi äiti kärsi.

Tuollainen tieto olisi syytä salata lapsen suojelemiseksi. Sitten kun lapsi on aikuinen ja kypsä ymmärtämään asioita niin voit avautua hänelle. Miksi pitäsi lapsia rasittaa jos oma polla ei kestä.

joka muutenkin kipristelee identiteettikriisissään ja ajattelee että on että vanhemmat on alieneita ja luusereita jotka eivät oikeasti häntä rakasta... Mutta lukea ne jo osaavat.

Vaikka eivät olisi omaelämäkerrallisiakaan tai vaikka ei olisi edes yhtään rumia sanoja tai rohkeita kohtauksia. Omat vanhemmat nyt vaan on niin...

niillehän noita apurahoja jaetaan. No, niin on mielestäni kuulunut jo jonkin aikaa.



Omaa perhettä ei pitäisi retostella julkisuudessa. Sillä ei pääs muualle kuin tätipiireihin.

Olen kovasti tykännyt hänen kirjoistaan, kolmuneistaan yms. Todella paljon samanlaisia ajatuksia kuin itselläni, näen hänessä paljon itseäni.

Hyvä kohde ja jos nyt voisi vähän relata työtahtia, kun on pienen lapsen äitikin.

Paljon mieluummin olisin suonut apurahan miltei kenelle tahansa toiselle.

Härkönen ratsastaa jo maineellaan ja saa siten kirjansa myytyä, hän ei enää olisi tarvinnut taiteilija-apurahaa.

Ihme juttu, kun taidekouluissa nykyään yritetään kannustaa opiskelijoita tuotteistamaan itsensä ja työnsä, jotta voisivat elää työllään. Niin se vaan tuntuu menevän, että nälkätaiteilijoille nauretaan, että hullua ja turhaa väkertämistä, menkää kunnon töihin. Jos taas teet taiteellista työtä monella alalla ja lisäksi vielä " palkkatöitä" , kuten Härkönen esim. näitä kolumneja, niin siinä astutaankin jo liian monen rajan yli. Olis mennyt sihteerikouluun sekin lumppu, niinkö?

Hänen kirjoja on kiva lukea. Toisin kuin eräiden muiden, joiden nimet eivät ole edes jääneet mieleen.

enkä kyllä haluaisi oman lapsenikaan lukevan vanhempana että äiti masentui kun sinä synnnyit...

miksi täytyy apurahoin tukea näitä tyhjän nyhjääjiä;

monesti vielä nämä taiteilijoiden teokset on sellaisia että niitä ei ymmärrä muut kuin taiteilija itse.. jos sekään...

Anna-Leena Härkönen kirjoittaa raflaavista aiheista, mutta hänen kirjallinen ilmaisunsa ei ole kuin korkeintaan keskitasoa.

Ei näistä taiteilija-apurahoista nyt ainakaan kateellinen kannata olla, ei niillä mitään luksuselämää vietetä.

Minä myös pidän Härkösen tyylistä ja kirjoista. Hienoa, että sai tunnustusta työstään.

Ei kukaan kirjailija kirjojen myynnistä saatavilla tuloilla elä. Suomessa kuulemma yksi kirjailija, Ilkka Remes, pääsee nettoamaan myydyistä kirjoista jotain muutakin kuin hiluja.



Taiteilija-apurahan suuruus on 1200 euroa kuussa, joten eipä sitä nyt kovasti kannata kadehtia. Hakijoita oli tänä vuonna 2500, joista vähän yli 200 sai apurahan.





Onnittelut Anna-Leenalle!