Kokemuksia ja tietoja DALMATIANKOIRISTA?

kaunein koirarotu mun mielestä mutta me päädyimme paimenkoiraan, joka on helpommin koulutettava ja rakastaa lapsia.

Ensimmäinen koira, ei ole.

Kokemusta perhoskoirista, ja suomenlapinkoirasta. =)

ap

Koirat ovat tosin tulleet perheeseen ennen lapsia. Dalmis on aika hösö ja omapäinen, joten tarvitsee kyllä johdonmukaista koulutusta, mielellään myös jotain harrastusta sekä paljon liikuntaa. On harrastuskoirana tosi monipuolinen, näyttelyjen lisäksi pk-lajit (ei kylläkään pääse kisaamaan), agility, rauniokoira- ym jutut sopivat, kun peruskoulutus on hanskassa.



Meillä koirat (kaksi urosta) ovat tosi ystävällisiä ihmisiä kohtaan, tulevat hyvin toimeen lastenkin kanssa. Muille uroskoirille kyllä sitten saattavat kukkoilla.



Ainoa negatiivinen puoli, mikä tulee mieleen, niin se karvanlähtö... Karvaa lähtee ympäri vuoden jonkin verran, mutta nyt kesällä saa imuroida vaikka pari kertaa päivässä ja silti näyttää siltä, ettei mitään olisi tehty. Mutta jos se ei pelota, niin suosittelen :)

Hankkimisasia on jo hieman edennyt.. =)

ap

Persoonakohtaista tietty. Karvanlähtö on tosiaan karmeeta. Energisyys kotioloissa luo koko kotiin täpinäisen tunnelman. Palvelualtis ja helposti koulutettava rotu - kuuronakin! Aktiivinen ja _vaatii_ harrastuksen. Ikuinen varas. Tuntemani urokset rauhallisempia kuin nartut. Leimautuu voimakkaasti 1-2 ihmiseen (tyyp. aikuiseen). Pentuvaihe kestää pitkään ja tuhoja saa siivoilla. Edelleenkin dalluni " vastaanottaa postin" ja rei' ittää laskut. Haukkuminen ja vahtiminen voi tosiaan koitua ongelmaksi (huom! jos asutte taloyhtiössä).



Dallujen pentueet ovat tyypillisesti melko suuria (10 pentuakin kevyesti) ja niihin määriin mahtuu helposti 1-2 kuuroa pentua, jotka tavallisesti lopetetaan. Ja joku sanoo, ettei kuurous ole " ongelma" ...

Meillä koira on oikein sohvaperuna sisällä, mutta ulkona mennään kovaa. Agilityyn dalmis sopii erinomaisesti ja varmasti olisi juuri sellaista tekemistä, missä ominaisuudet pääsisivät oikeuksiina. Itse ottaisin mielummin nartun ensimmäiseksi dalmikseksi etenkin lapsiperheeseen, koska ne ovat useimiten tasaisempia ja helpompia luonteeltaan. Dalmisuros voi olla aika haasteellinen kouluttaa ja pulmia muiden urosten kanssa voi tulla (tietysti yksilöllistä sekin).



Rotuyhdistyksen kautta saa tietoa kasvattajista. Kannattaa jututtaa useampaa kasvattajaa ja kysellä tarkemmin rodusta ja pentueista, ehkä käydä katsomassakin. Ylensä mielipide alkaa joko vahvistua tai kääntyä jonkin toisen rodun suuntaan.

Ei sovellu lapsiperheseen arvaamattoman luonteen takia. Tarvitsee tiukkaa kuria ja koulutusta. Ei sovellu ensimmäiseksi koiraksi. Tarvitsevat paljon liikuntaa ja virikkeitä. Mieluiten omakotitaloon tai rivariin, ei kerrostalokoiraksi.



Siinäpä nuo tärkeimmät. Kuten arvata saattaa, niin minun kokemukseni dalmatialaisista ei ole hyvä.

Dalmis on jalostettu juoksemaan ja se on hyvin energinen koira. En ottaisi koiraa paikaan, jossa sitä ei voi koskaan pitää vapaana, sillä se todella tarvitsee liikuntaa, välillä myös vapaana juoksemista. Eli ei mikään korttelin ympäri-koira.



Koirat ovat kekseliäitä, melkeinpä huumorintajuisia. Leikkisyys säilyy usein läpi elämän. Joten omistajallakin kannattaa olla pipo vähän löysemmällä. Dalmiksesta saa koulutettua ihan minkälaisen koiran vain, mutta se ei ole kaikkein palvelualttein rotu. Koulutuksessa saa käyttää kekseliäisyyttä, sillä koira tekee helposti omiaan oivaltaessaan taas jotain kiinnostavampaa.



Kuurous on melko harvinainen ongelma, allergia, atopia ja virtsakivet yleisempiä.



Etenkin urokset ovat melko kovapäisiä, joten aiempaa kokemusta on hyvä olla. Aiemmin törmäsin uskomukseen, etteivät dalmikset tule muiden koirien kanssa toimeen, mutta minusta se on hyvin pitkälti omistajastakin kiinni. Takavuosina dalmis oli muotikoira, jota otettiin vääränlaisiin koteihin vain sen ulkonäön vuoksi.



Karvanlähtö on yksi pahimmista tietämistäni. Sitä lähtee ympäri vuoden, se tarttuu piikkeinä joka paikkaan (jopa ihon läpi) ja värityksen vuoksi näkyy kaikissa vaatteissa, sohvissa, verhoissa ym. Karvanlähtöä kuvaa hyvin se, että kerran joku tuntematon katsoi villapaitaani ja kysyi, että minkä ikäinen dalmatialainen sulla on :-)



Mutta oikealle ihmiselle mainio rotu. Meillä on lapsiperheessä ja aivan ihanasti tulee juttuun lasten kanssa. Leikkivät paljon keskenään eikä koira hevillä kyllästy.

Ajatuksena on hankkia nimenomaan harrastuskoira, eli vuo agility kiinnostaa. Pitkät lenkit onnistuu ja samoin irtilolo kun asumme okt:ssa. =)

ap

jos joku hankkii kivan ulkonäön perusteella, ilman, että selvittänyt millainen se todellisuudessa on, tulee varmasti ongelmia.



hyvä ap, että selvität ja olet selvittänyt. jatkotutkiskelutkaan ei ole pahasta.