Vihdoinkin saatiin koiranpentu kotiin

Meillä oli koirat olleet jo muutaman vuoden talossa ennenkö lapsia siunaantui (joskus vuonna 1 ja 2). Minä olen sitä mieltä että täytyy alusta asti opettaa nimenomaan lapsille että koiran ruokaillessa/nukkuessa lapsukaisilla ei ole mitään asiaa haukun tykö.

Samaten koiralle omaksi paikaksi tehty joku nurkkaus tms. on vain ja ainoastaan koiralle tarkoitettu. Mieluummin vaikka sillain että sen koiran oman paikan voisi tarpeen tullen vaikka " eristää" vaikka laittamalla portti kiinni tai jotain.

Tietysti koiralle kanssa omat pelisäännöt laadittava tiukasti koska sehän on perheen arvojärjestyksessä se viimeinen.

5-vuotias oppi kyllä aika hyvin säännöt, mitä saa ja mitä ei saa pennun kanssa tehdä, ja ne oli tarkat säännöt, koska samat säännöt pätee myös myöhemmin kun pentu on aikuinen. (Meillä pentu oli 9 viikkoisena 15kg ja nykyään 2-vuotiaana 88kg, joten rajut leikit oli pennun kanssa ehdottomasti kiellettyjä. Silittää ja paijata saa.)



Kyllähän niitä naarmuja tuli, ja se selitettiin tytöllekin. Alussa pennulla oli tietysti terävät kynnet ja naskalihampaat, ja tykkäsi roikkua tytön yöpaidan helmassa. Jonkun aikaa kuitenkin meni, ennen kuin tyttö osasi napakasti kieltää pentua niin, että pentu uskoi. Välillä ongelmana oli juuri tuo kieltäminen kun tyttö " hihittäen" sanoi: " ei-ei-hehheh-ei-ei" . Eihän se pentu tuollaista usko, vaan lapsenkin täytyy tarkoittaa sitä mitä sanoo.



Ja pennulle pitää myös opettaa, että ihmiset, myös lapset saa koskea koiran tavaroihin: ruokakuppiin, luuhun ym. Tätäkin tytön kanssa tehtiin niin, että kun pentu söi, niin tyttö piti ruokakupin reunasta kiinni ja välillä me aikuisetkin mussutettiin koiran kuonon vieressä samalla kun pentu söi.



Eli tärkeimmät asiat pennun ja lasten kanssa on varmaan juuri se, että koiran paikka on asetettava lauman alimmaksi, lapset ovat aina ylempänä, näin ei pääse pomotusta koiran puolelta tapahtumaan. Ja pienempien lasten kanssa tietysti pitää katsoa, että eivät pääse sotkemaan koiran pissillä ja kakalla, jos tekee niitä vielä sisälle, eikä syömään koiran ruokia ym... Tämmöisiä ajatuksia. Hyvin on siis meillä onnistunut koiran ja koko perheen yhteistyö!

huomasin vähän erilaisen mielipiteen tuosta ruokailusta. Tosiaan rauha täytyy koiralle antaa ruokaillessa, mutta täytyy kuitenkin opettaa koira siihen, ettei ala esim. murisemaan, jos ruokakuppiin kosketaan.



Ja tuo oma tila/paikka on myös tärkeä. Me rakennettiin olohuoneeseen semmoinen pentuaitaus puusta ja verkkoaidasta, joka oli koiran omaa rauhoitettua aluetta, ja jossa pentu oli päivät kun jäi yksin kotiin. Kooltaan aitaus oli ehkä n. 4 neliötä ja siellä sisällä oli pehmustettu paikka ja tietysti ne sanomalehdet lattialla.