Mitäs nyt, kaveri suuttui liian suorasukaisesta palautteesta.

Vastauksia, olen alle 45v. ja mulla on pieni lapsi ;), saanhan palstailla täällä.



laitoin ystävälleni tekstari, jossa pahoittelin aiheuttamaani suuttumusta. Totesin myös, että olen tulkinnut luottamustasomme väärin. Siis puhumme suoraan asioista, hän kaunistelee enemmän.

Mulla on ystäviä, joiden kanssa annamme rakentavaa suoraa palautetta, koska luoteamme toisiimme. Tiedämme ettei toinen halua loukata toista.



Olen yleensä ihan hienotunteinen paitsi näissä luottosuhteissa, joissa voi puhua suoraan.



kritisoin, hänen pyynnöstään hänen " läpä-läpä" sanomisiaan isommassa porukassa. Mielipiteet olivat aivan toista kuin kaksin puhuessamme. asia on kyllä vaikea, tai vaikea tilanne, mistä puhuimme.

ensin ihmettelimme muiden jäsenten " takinkääntöä" , sitten sanoin hänen tehneen samoin. Se oli ilmeisesti liikaa.

Totesi mulle vain eilen, ettei kaikkia voi miellyttää.



ap.

Koskevat ne sosiaaliset säännöt sinuakin, vaikka oletkin " suorapuheinen ihminen" , joka on muuten sivumennen sanoen todella rasittava ihmistyyppi.



Näin, tuossa omaa lääkettä. Miltäs tuntuu?



:DDDD

Harva ihminen haluaa aina ja jatkuvasti kuulla jonkun suusta " totuuden" . Sellaiset ihmiset eivät pysty pitämään ystäviään...

Minulla on muutama sellainen ystävä, joiden kanssa voimme antaa suoraa palautetta ja kenenkään ei tarvitse suuttua. Tämä vanhempi ystäväni on suuttunut kerran aiemminki.

Hän itsekin viljelee mustaa huumoria ja " nälvimällä" kertoo asioita. No en tiedä, tietuýsti, jos kalikka nyt osui oikeaan koiraan. ap.

eikä aina vain kaunistellen. Mikä se sellainen suhde on, jossa jatkuvasti pitää varoa, mitä suustaan päästää. RASITTAVAA! Aina ei voi antaa vain positiivista palautetta.

viestisi kuulostaa siltä, kuin täällä saisi olla vain vauvoja!

Olen minäkin suorapuheinen ihminen, mutta en usko olevani kovinkaan rasittava. Minä nimittäin tajuan, milloin mielipiteitäni ei kaivata. Tai yleensäkin osaan pitää suuni kiinni. Mutta silloin, jos jotain on sanottava, en kauheasti kaunistele. En osaa. Enkä itsekään toivo että minulle kerrotaan mielipiteet pumpuliin käärittynä.

Kun sosiaaliset taidot puuttuvat, sanotaan suoraan, mitä ajatellaan. Ei osata yhtään pehmitellä asiaa. Itse olin pitkään tuollainen, ja vasta 30:n hujakoilla aloin ymmärtää, ettei kaikki kuitenkaan halua ihan suoraa palautetta. Yritän opettaa samaa 18-vuotiaalle pojalleni, jolla on myös As. En nyt tarkoita, että ap olisi tällainen, mutta se selittää joskus joittenkin suorapuheisuuden eli sen, ettei osata käyttäytyä.



Ps. Minä olen 46-vuotias ja olen Vauva-palstalla, koska minulla on pieniäkin lapsia.

No jaa, musta kuuluu sanoa mielipide ja se pitää myös pystyä kuulemaan jos sitä kysyy!



Määkin sanoin kaverilleni suoraan mitä ajattelen. No ei ollu hyvää vastaanottoa. Ymmärrän silti ettei kaverini tartte olla kanssani samaa mieltä.



Itse olen pitänyt piiitkään yksipuoleista yhteydenottoa. Mennyt hänen luo kahville, pyytäny syömään.. Jutellu muusta.



Nyt on myös kaverini alkanut soitteleen mulle ensin. Mutta luottamus pitää voittaa takasin, jos ensin sanoo mielipiteensä jota ystävä ei ehkä edes odota niin kyllä se saattaa satuttaa ja ystävä silloin auttaa selviämään. Yksi mielipide ei saa tuhota ystävyyttä.



Kannattaa itse soittaa ja alussa käydä läpi asiaa: että sunkin tarttee voida sanoa mielipiteesi ja että ystäväsi on sulle rakas silti vaikka jostain ajattelette erilailla!

en möläyttele mitä päähän pälkähtää. En myöskään kärjistä kaikkia sanomisiani, kuten tapani on aikaisemmin ollut.



Taktiikka tuntuu tehoavan, sillä riidat ovat vähentyneet selvästi. Oikeasti. Suosittelen tätä muillekin suorapuheisille ja kärjekkäille ihmisille, varsinkin parisuhteessa mutta ehkä myös ystävien kesken.

On ihmisiä, joiden suorapuheisuus on pelkkää huonoa käytöstä ja erittäin loukkaavaa sellaista.



Mutta on myös suorapuheisia ihmisiä, joilla on tilannetajua ja empatiakykyä.



Itse tykkään noista jälkimäisistä. Yhtä rasittavia kuin edellisen tyypin suorapuheiset, ovat myös ihmiset, jotka eivät uskalla sanoa mitään suoraan vaan kaikki täytyy kaunistella ja pehmitellä ja koristella, eikä mielipidettä oikeastaan uskalleta ilmaista jos se on eri kuin toisen ihmisen.

Minulla on yksi tällainen ystävä (entinen?) ja aiemmin siedin hänen huomauttelujaan. Nykään ollaan aika erilaisessa elämäntilanteessa eikä enää oikein ymmärretä toisiamme. Viimeisin esimerkki oli kun muutimme omakotitaloon. Kaveri sanoi että no kyllä se teidän vanha kämppä olikin aika kauhea,hyvä kun pääsitte pois.



Kyllähän minä sen tiedän että se asunto oli hieman epäkäytännöllinen meille, siksi sieltä lähdettiinkin. Minusta on vaan mautonta laukoa tuollaisia, kyse oli kuitenin meidän kodista. Tässä vaan yksi esimerkki.