Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
9-kuinen poju ei viihdy HETKEÄKÄÄN yksin.
01.10.2006 |
Sylissä on vaan rauhallinen ja iloinen. Jos lasken maahan konttaamaan niin alkaa korvia vihlova kiljunta! Poika on älyttömän painava ja kanniskelu on tuskaa. Selkä mm. ihan jumissa ja yhetnä aamuna en kyennyt kävelemään ollenkaan. :/ Jos koitan siivota tms välttämätöntä niin se on loputonta itkua ja kiljumista! Poika on mielettömän sosiaalinen ja tottunut läheisyyteen...ehkä liiaksikin?? Mahtoikohan taannoinen koliikki vaikuttaa asiaan että koko ajan syliriippuvainen? Tosi kärsimätön ja kyllästyy nopeasti leluihin. Paras leikki on vaan kun röhnötän lattialla ja poika saa kiipeillä päälläni tms. sosiaalista kontaktia vaativaa. Sitten on riemu ylimmillään. :) Koskaan en saa siivottua mutta kunpahan poika on iloinen niin kait se sitten palkitsee.
Kommentit (5)
On ihan normaalia, että lapselle tulee vaiheita jolloin tahtoo koko ajan nähdä/olla vanhemman sylissä tms, mutta en tiedä, että onko se tavallista, että AINA täytyy olla liki.
Minulla kuitenkin päinvastainen " ongelma" , eli minusta tuntuu, että lapsi viihtyy liiaksikin itsekseen.
Jos menen hänen kanssaan leikkimään niin on siinä lähellä jonkin aikaa, mutta lähtee sitten usein itsekseen tutkimaan jotain lattialistoja ja muutenkin on melko omatoiminen, vaikka onkin vasta kohta 12kk.. mutta näin on aina ollut. Ei ole mitään selkeää eroahdistuskauttakaan...joskus itkee isin perään. Ja siis toki viihtyy myös yhdessä, mutta tuntuu ettei niin kovasti kaipaa sellaista..
Minä en oikein osaa keksiä meille mitään yhteisiä leikkejä, jotka jaksaisivat lasta kiinnostaa?
No mutta kuitenkin, jos huolestuttaa ja tuntuu ettei se riippuvaisuus lopu, niin ota ihmeessä puheeksi neuvolassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen, kohta 4v oli vauvana ihan erilainen. Tosi vähään tyytyvä eikä pitänyt juurikaan melua itsestään. Hieman olen ollut huomaavinani asperger-piirteitä isommassa pojassa. On kiinnostunut AINA vain autoista eikä juurikaan muusta välitä. Melko hitaasti lämpenevä mutta herkästi tulistuva jos koittaa johonkin innostaa mikä ei poikaa kiinnosta. Kuopus on ihan erilainen. Yhtä hangonkeksiä vaan jos saa huomion. Kerjää kontaktia koko ajan. Joskus ihan naurattaa miten erilaisia nuo pojat voikaan olla! Isommalle on oma tahto muotoutunut vasta 3. ikävuoden jälkeen. Siihen asti oli semmoinen omissa oloissa viihtyvä ja vauvana ei KOSKAAN pistänyt mitään suuhun(sitä ihmettelivät kaikki)! Järjesteli vaan tavaroita. Tuo pienempi pistää kyllä suuhun minkä ehtii! :P
ap
Ei paina hartioihin, koska tukeutuu lantioon. Eiköhän kohta ala muut asiat kuin äiti kiinnostaa enemmän.
Kovasti haluaisi koko ajan rynniä isoveikan perässä mutta isoveli häätää koko ajan vauvan pois ja karjuu naama punaisena. :/ Isommallakin tullut vasta nyt se huomionhaku...tosin negatiivisella tavalla. Tähän asti vanhemmat olleet hänelle vaan itsestäänselvyys jotka vaan hengaa samassa tilassa mutta nyt kun joutunut jonkun aikaa jakamaan sijan niin poika herännyt pitämään melua itsestään ja kovasti raivoaa koko ajan vaikka miten kehutaan ja annetaan hänellekin huomiota. Hän ei tunnu hyväksyvän pikkuveljeä yhtään. On tämä aika sirkusta kun joutuu tasapainottelemaan oman jaksamisen rajoilla että kumpaisellakin pojulla olisi mukavaa. Miehestäkään ei ole juurikaan apua kun hommissa yöt ja päivät ja viikonloput useimmiten.
ap
Alue: Aihe vapaa
eroahdistusvaiheessa ;-D Kuuluu normaaliin kehitykseen, vaikkakin on TODELLA rasittavaa.....