Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tästä?
21.08.2006 |
Sairastuin vakavaan masennukseen noin vuosi sitten, nyt olen työttömänä. Ystävät kaikkos sairauden myötä. Sukulaiset samoin. En ole tekemisissä juuri muiden kuin mieheni ja lapseni kanssa. Joskus harvoin päästään käymään mummolassa mut sinne on pitkä matka ja huono rahatilanne. Töitä olen yrittänyt etsiä laihoin tuloksin. Mistä saisin ystäviä? Ja työtä? Harmittaa lapsenkin puolesta kun sillä ei ole leikkikavereita. No, hoitokavereita on sentään, kun on osapäiväisesti pph:lla. Meneekö kellään muulla yhtä huonosti?
Kommentit (5)
Mutta jotenkin vaan vanhat ystävät kuuli jostain että sairastan masennusta ja yhteydenotot väheni. Ja nyt en ole puoleen vuoteen kuullut mitään kenestään. Aluksi yritin itse sinnikkäästi pitää yhteyttä, soittelin, käskin kylään ym. mutta sitten luovutin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MLL, Amnesty, SPR tms? Tuollaisissa paikoissa yleensä suhtaudutaan uusiin tyyppeihin aika lämpimästi ja avoimesti. Saisit siinä lisäksi tunteen, että teet jotain tärkeätäkin elämälläsi.
Itselleni vastaava tapahtui viitisen vuotta sitten. Uutta ystäväpiiriä olen kasaillut hitaasti. Projekti on yhä kesken. Ihan kaikki vanhatkaan ystävät eivät onneksi kaikonneet. Sanomattakin on kuitenkin selvää että ns. työtutut & muut katosivat totaalisesti.
Ja ei - en valittanut ystäville asiasta. Ilmeisesti osa ihmisistä pelkää, että masennus tarttuu.
Mene terapiaan, se auttaa oikeasti. Ensin varaat ajan psykiatrille, joka pystyy kirjoittamaan lausunnon, että saat Kela-korvauksen.
Olen myös tänään paremmassa kondiksessa kuin koskaan elämässäni, se sinullakin on edessä. :D
Olen käynytkin psykiatrilla ja terapiassa. Nyt olen toipumassa, mut vielä en ole parantunut täysin, toivottavasti vielä tästä olo kohenee. Toivottavasti niitä ystäviäkin viel löytyy. ap
Kysyis edes joskus, mitä mulle kuuluu! olis kiva jutella muustakin kun hänestä silloin kun tavataan.