Kuinka miehesi suhtautuu, kun itket?
Meillä suhteen alussa mies oli tietenkin empaattinen ja jaksoi olla olkapäänä, jos minua itketti. Yleensä vollotin meidän riidoista, ei siis koskaan mitään tyyliin läheinen kuollut.
Nyt olen huomannut miehen muuttuneen, valitettavasti. Olisi niin lohduttavaa, jos saisin edelleenkin samaa empatiaa. Onhan minulla paha olla. :( Mies siis nykyään vain suuttuu (!!) kun itken ja sanoo esim. että mene muualle itkemään, en halua että olet siinä vollaamassa. Lopeta nyt, pese naamasi.
Tuntuu tosi pahalta tommoinen ja olenkin siitä sanonut, mutta ei. Yleensä itkuni vain yltyy, kun mies on minulle tyly. Oikea noidankehä. Mikä siinä on niin vaikeaa miehelle??? Itseasiassa nuo kaikki liittyvät aina riitelyyn ja jossain vaiheessa sitten en kestä enää ja alan itkeä. En siis joka riidan yhteydessä, mutta toisinaan. Olen luonteeltani muutenkin sellainen herkkä mutta en kuitenkaan mikään hysteerikko... :D
Tuollainen on jotenkin niin kylmää ja torjuvaa. Kuitenkin silloin kaipaisi läheisen lähelläoloa ja välittämistä. Joskus katkerana mietin sitäkin että jos mieheni sattuu joskus itkemään, sanon sille samat sanat, mitä se sanoo minulle. Siinähän näkee, miltä se tuntuu.
*sniif*
Kommentit (10)
itkien riidan päälle. Ei enää. Älä aina viitti rupee itkemään kuuluu nyt. Jos olen oikeesti jostain surullinen niin sanoo hiljaa että älä viitti itkee, mullekin tulee paha mieli. Yx ilta itkin alakerrassa, mies oli mennyt jo ylös nukkumaan, tuli viesti jossa lohdutteli kauniisti. .
Mikähän niillä oikein on? Jotenkin se itku tekee ne tosi vihaisiksi...
Itken herkästi sillon kun riidellään tai kun suututtaa oikein kovasti. Ennen riita loppui siihen itkuun ja mies tajusi olla edes vähän ystävällisempi. Mutta nykyään kun minulla tulee ensimäinen kyynel silmään tai ääni sortuu niin mies suuttuu " ala nyt taas vaan vollottamaan" tai " taasko sä itket"
Hämmästyin tässä kerran kun mies tulikin ja halasi kun minä itkin meidän riitaa. Piti oikein kovasti ja kauan halauksessa :) Tuollaista ei ole ollutkaan moniin vuosiin. :(
sanoo usein että itkeminen on ihan turhaa hommaa..
välillä ei reagoida mitenkään siihen kun itken, on vain hiljaa ja poissa mun silmistä. Sitten joskus suuttuu kun itken mutta antaa mun kuitenkin itkeä itkuni rauhassa eikä sano mitään, mutta selkeästi loukkaantuu itsekin siitä että itken, ottaa sen jollain tavalla itseensä. Sitten välillä lohdutellaan ihan kunnolla, halitellaan, pusutellaan jne. Ja sitten tänään...
Joka sitten lopetti mun itkun kokonaan, mies vahingossa sanoi: - Että isi etsii...(olin hukannut tavaran ja se itketti sitten). Mies tajusi puhuneensa mulle kuin omalle lapselleen ja siinä sitten hirveellä kiireellä korjaamaan asiaa. Ja minä...no, ei tuon jälkeen enää itku luonnistunut. Huumoriksi meni...
Missä vaiheessa ne miehet sitten ovat lopettaneet, eli miten monen vuoden jälkeen lohduttamisen?
lohdutus loppui, kun mentiin naimisiin! Elikkä siinä 2v. ekasta tapaamisesta...
-AP-
Ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, ja tänä aikana olen itkenyt tasan kaksi kertaa: ekan kerran kun koirani kuoli ja tokan kerran, kun kuopus oli vauva, kärsi pahasta koliikista ja olin yhtenä päivänä vaan niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin väsynyt etten voinut kuin itkeä.
Itken siis tosi harvoin, joten vähemmästäkin mies ottaa tosissaan kun itkun aika on :)
Riidelty ei olla (vielä...) kertaakaan, en tiedä miten suhtautuisi jos olisi jo valmiiksi vihainen mulle ja sitten alkaisin vielä poraamaan. Ehkä sekin selviää jonain päivänä :)
Jos riitelemme, ei itketä, raivoan vain.. En osaa sellaisessa tilanteessa itkeä. Alkuaikoina kun riideltiin, meillä itki usein mies. Hän on vähän herkempi siinä suhteessa. Minä taas olen tottunut " pikariitoihin" lapsuudenkodissani, jossa kiihdytään ja lepytään nopeasti. Ei tunnu niin dramaattiselta riitely..
Itse itken tosi herkästi, varsinkin kun rehellisesti vituttaa.