Minä en aijo valehdella lapselleni joulupukista, enkä jumalasta.

samoilla linjoilla ollaan

Joulupukista meillä ei ole puhuttu mitään vaikka se joka vuosi on käynyt. Itse saa lapset kehittää ajatuksensa siitä. Jumala kommenttia en tajua, koska en itsekään tiedä oikein mikä/kuka jumala on joten mitä siitä sit voisi edes valehdella...

Meillä käy joulupukki jouluna ja meillä puhutaan Jumalasta ja Jeesuksesta. Lapset myös seurakunnan kerhossa. Mikä on se valehtelun kohta? Meille on ihan sama, hokaako lapset pukin olevan naapurin mies vai ei. Kunhan heillä on kivaa. Raamatun tarinatkin on monet varsin opettavaisia, joten kyllä ne on parempia taruja kuin monet disneyn höpöhöpöt.

Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn.

...jumalasta ei myöskään tarvi valehdella, Raamatussahan on totuus siitäkin.

Raamatun tarinoita ei tarvitse lukea sillä paatoksella, että joudut helvettiin, jos et tähän usko. Luulisi ihmisen, joka pitää raamattua satuna sen tajuavan.



Meillä luetaan iltarukous ja olen lapsille sanonut, että sillä tavalla voi rauhoittua ja miettiä päivän hyviä asioita. Mikä oli kivaa kerhossa tai hoidossa jne... voi kiittää elämästä yleensä ja miettiä itsekseen että kenelle kiitoksen osoittaa. Itse uskon vahvasti, mutta ei sitä tarvitse lapselle opettaa ainona oikeana totuutena. Raamatun tarinan voi lukea myös sillä mielellä, että kysyy lopuksi lapsen mielipidettä asiasta. Kuka teki oikein? Kuka väärin ja miltä se sinusta tuntuu?

vaikka sitten joulupukin avustuksella, mutta jokainen tietää että näitä juttuja joulupukista ja taivaasta kerrotaan lapselle tosina, ja se on valehtelua, enkä minä valehtele lapselleni mistään!



ap

Minusta ihaninta ihanaa oli joulu ja ruuat. Muista, että monelle tarhassa on nämä aisiat tärkeitä. Ei kannata oll jyrkkä vaan AVOIN =))))))

pääsiäiskukko munimassa suklaamunia jne. Meillä kyllä käy, mun mielestä kiva leikkimielinen traditio.



En halua riistää lapseltani pois satumaailmaa ja mielikuvitusta. Mielestäni kaiken ei aina tarvitse olla niin järkevää ja totta, hulluttelu sallittu.

ja varmasti kerrotaan lapsille mistä ne ovat alkunsa saaneet. Me vain vietämme niitä perheen, yhdessäolon ja rakkauden kunniaksi, emme jumalan.



ap

Ihan oikein et perhe itse päättää miten elää.



meillä vietetään kaikki juhlat " lasten-juhlina" , on joulupukit, tontut, keijut, kukot, noidat jne.



Tämä meidän tapa.



Ja ihan myös perheen kanssa ja rakkaissa tunnelimissa, meillä ero vaan se et mukana salamyhkäisyyttä ja satua.

MUTAA kuinka ollakaan MINÄ halusin USKOA joulupukkiin, vaikka äiti väiti että ei joulupukkia oikeasti ole olemassa!! MINULLE lapsen aoli ÄÄRETTÖMÄN tärkeä saada uskoa joulupukkiin ja muihin " satuolentoihin" ja niinpäs äitini (viisas kun oli) taipui sitten sukomaan joulupukkiin minun vuokseni:) Ja niin meillä on sitten aina uskottu niin joulupukkiin kuin, hammaskeijuihin jne...



Otahan siis ap huomioon että LAPSI itse voi haluta uskoa noihin juttuihin vaikka sinä et niihin uskoisikaan!! Onko silloin mielestäsi oikein kieltää se usko lapselta, koska itse et pidä sitä totena??? MINUSTA on!!



t. yksi joka JO lapsena halusi uskoa " satuun" :)

Ja joulupukkikin varmaan jotain sinne päin=)

Joulupukki kyllä tulee sitten kunhan tuo nyytti kasvaa ja sanotaan sitä kyllä joulupukiksi koska onhan se joulupukki. En silti ala väittämään että se asuu korvatunturilla ja tontut tekee lahjat... Sanon että on satuhahmo.



Jumalasta kerron sen, mitä tiedän. Sanon, että se on uskonasia ja etten itse ole uskovainen, mutta kunnioitan uskontoa ja lapsi saa itse valita uskooko vai ei. Mihinkään pyhäkouluaivopesuloihin en lasta laita, muodostakoon käsityksensä uskonasioista sitten ajan myötä.

mystiikkaa, uskoa ja satua kehittyäkseen. HÄn esim kritisoinut koulujen ET-tunteja.



Ei tule muuten mieleen yhtäkään ihmistä, jolle olisi haittaa esim. joulupukkiin uskomisesta.

mäkin olen välttänyt " huijaamasta" lasta moisilla. Sitten viisivuotiaalle päätin kertoa hellästi mutta päättäväisesti totuuden joulupukista... että se on satua. Viisivuotias suuttui mulle tosissaan! Annoin sitten pitää mielipiteensä asiasta. Ei tuo nyt niin vaarallista ole.



Jumala taas... uskonto on henkilökohtainen asia. Itse en usko jumalaan ja aion sen lapselle myös sanoa jos puhetta tulee. Mutta lapsi saa muodostaa oman vakaumuksensa vapaasti. Ei tarvitse minua uskoa yhtään sen enempää kuin joulupukin suhteen ;)

Me olemme lapsemme kastaneet, joten saavat oppia aluksi sen mukaisen maailmankuvan ja itse kyseenalaistaa sen, kun tulevat siihen ikään. Mitenkään uskonnollisesti meillä ei tosiaankaan eletä (siis uskonto ei ole vahvasti arjessa mukana) eikä meillä vanhemmilla ole mitään erityistä vahvaa vakaumusta (pikemminkin epätietoisuus).



Joulupukki meillä käy ja on ihanaa, että lapset siihen uskovat. Emme väitä, että olisi yksi ainoa joulupukki vaan että joulupukkeja on monta, jotta ehtivät joka paikkaan. Kyllä maailma on tarpeeksi raaka ilman joulupukkia ;) enkä usko kenenkään lapsen traumatisoituneen joulupukista...

Olen monta kertaa möläyttänyt ostavani lahjat itse jne. Itse en ole koskaan uskonut joulupukkiin.

Meidän viisivuotiaalle on mummo lukenut Raamattu-juttuja ja lapsi on muutenkin kiinnostunut uskonnosta. Itse en ole varma, onko jumalaa olemassa, enkä salaa näkemystäni lapsilta mutten myöskään tuputa omia ajatuksiani.

Yhtä lailla ne jeesukset ja jumalatkin on satuja. Onko sillä nyt niin hirveesti väliä mihin satuun kukakin uskoo, eikä omaa uskoaan tarvii toisille selitellä.

Hän elää siitä, että hän LUOTTAA, että kaikki asiat ovat hyvin ja hänen ympärillään on TURVA. Siksi minä kerron lapsilleni enkeleistä - vaikka en edes itse tiedä, onko niitä vai ei. Jos meille vanhemmille käy joku päivä jotain, niin lapsella on USKO johonkin muuhun. Ei ole satua, että USKO ja TOIVO ovat ihmisen elämässä kantava voima. Jo keskitysleiriltä selvisi ne, joilla oli toivoa.