Olen aika vaatimaton materian suhteen ja se herättää

Auto ei kiinnosta pätkääkään, eikä velan ottaminen esim. omistusasuntoa varten.

Rahaa kyllä laitan mielelläni reissaamiseen ja kulttuuriin. Se kummastuttaa joitakin ihmisiä, mutta niin minuakin heidän tapansa vaihtaa uudempaa autoa ja ostaa kalliita telkkareita.

Mielstäni elämä pitää elää, minä en saa kiksejä materiasta, mitä elämistä se on?Mitä kokemuksia niistä saa?

Olen huomannut vähän samaa. Meillä kyllä on maallista omaisuutta ja ei kaikki ihan vaatimatonta ole, mutta se ei ole sellaista, mitä muut arvostaa eli ei ole pientaloa pääkaupunkiseudulla tms. Se, että emme edes haaveile moisesta, tuntuu ihmisiä ihmetyttävän. Samoin kuin se, että en olisi kovin innostunut asumaan ns. hienolla asuinalueella. Osa ihmisistä ihan päivittelee, että miksi emme tavoittele semmoista. Sitä sitten yrittää ihan rauhallisesti valottaa asiaa, että ihan oikeasti nautimme betonikuutiostamme lähiössä ja uskomme, että olemme täällä just niin onnellisia, kuin mitä elämässä nyt yleensä voi olla. Meille arjen ilot on ne, mitkä tuo ne suurimmat ilot. Voi että oli äskenkin ihanaa, omenapiirakkaa vaniljajäätelön kanssa tuikkujen valossa ja tietty täällä meidän rakkaassa betonikuutiossa ;-)

Heillä on kaikilla uudet 200 neliön talot ja hienot autot ja tylsät, mutta hyvin palkatut työt ja perintömetsää jne. Hulluna pitäisivät, jos kertoisin mikä minun mielestä elämässä on rikkautta ;-)

huonekalut kelpaavat vanhat ja jotain on kirpparitakin. Mun äiti ei ymmärrä, että arvostan vanhaa huonekalua enemmmän kuin jotain kaupan uutta lastulevyhökötystä.

Tunnistan kyllä omastakin laajasta tuttavapiiristä nuo 200 neliön ja kahden auton " materialistiperheetkin" , mutta suurin osa ystäväpiiristä kyllä ymmärtää mainiosti, että elämässä hyvää voi tuottaa muukin kuin materia ja yleensä juuri se muu sitä hyvää vasta tuokin.