Mulla on niin ikävä mun miestä
en jaksais enää millään odottaa, että tulee maanantaina kotia!
Kommentit (7)
Vaan kolmesta viikosta.. Välillä on enempi ikävä - välillä tavallaan tottuu. (mies intissä)
aluksi olin innoissani mutta kun huomasin että " ai niin tätähän se taas oli" kun herra istuutuikin suoraan tietokoneen ääreen tylsänä...
Harmittti suoraan sanoen että tuli kotiin...ois voinu jäädä vielä pariksi päiväksi. Se ei tee kotitöitä vaikka kuinka pyydän...istuu vain koneella. Haaveilen vain siitä että yhdessä tekisimme kävelyretkiä, siivottais, juteltais, syötäis...paskat...
Mies on rauhanturvaaja.. Kokeilkaa olla erossa 6-8kk.. Kaikkeen tottuu.. Onneks nykyaikana on edes puhelimet ja netit ! Tsemppiä kaikille omaa kultaa ikävöiville ja odottaville. Odottavan aika on pitkä mutta palkitaan kyllä.
Saa nähä onko meillä vielä joskus sama edessä.. Toivottavasti ei, mutta parhaani mukaan koitan tukea miestä tässä " kutsumuksessaan" ..
kaksi ekaa päivää ovat todella IHANIA. Siivoan kämpän katosta lattiaan, teen kasvo- ja kynsihoitoja, avaan viinipullon, juoruilen puhelimessa, nautin omasta rauhasta.
Kolmantena päivänä alkaa tulla ikävä ja illalla on jo saanut ihan tarpeekseen omasta rauhasta, haluaisi vaan toisen kainaloon.
Neljäntenä-kuudentena päivänä panettaa ja ikävä on ihan hirmuinen.
Viikon päästä jo tottuu (jos siis matka on pidempi). Sitten taas noin päivää ennen miehen paluuta ikävä yltyy ihan hirveäksi. Samanlainen tunne kuin jos on pidättänyt pissaa pitkän ajomatkan ajan: juuri kotiovella se meinaa tulla pöksyyn =)
jälleennäkeminen on aina AIVAN ihana!
Joo parasta on kannustaa. Hienoa ja arvostettua hommaahan se on. Hattua nostan kaikille rauhanturvaajille mutta myös meille kotijoukoille, ei ole helppoa olla pitkiä aikoja erossa. Pelko kuuluu arkeen myös - vaaratilanteita kun maailma on. Mutta, kuten sanoin jo aiemmin, kaikkeen tottuu. Tsemppiä teille !!
Me ollaan oltu erossa kohta 1,5 kuukautta ja ekoina viikkoina ikävä oli kauhea. Nyt yksinoloon on jo tottunut eikä kaipaa koko ajan. Ihan kiva huomata että yksinkin pärjää! No, vähän yli viikon päästä mekin jo nähdään ja jälleennäkeminen jännittää todella!