Moraalinen ongelma... auttakaa

jotain mitä et tahtoisi hänen tietävän. Yritä nyt antaa toiselle yksityisyytensä.

ja mina olen jonkinlainen kompromissiratkaisu. pelkasinkin sita, ja siksi oli pakko katsoa, mita han minusta kirjoitti... :(

Kysypä itseltäsi seuraava kysymys: Miksi luit miehesi päiväkirjaa? Luitko sitä siksi, että epäilit miestäsi jostain? Jos epäilit, eikö sinullakin ole silloin aika ikäviä ajatuksia ja tunteita miestäsi kohtaan? Eikö meillä kaikilla ole toisinaan kielteisiä ajatuksia kumppanista, ja niitä osa meistä sitten purkaa päiväkirjaan (ja osa AV:lle ;)). Älä ota liian vakavissasi niitä asioita, päiväkirja on vain purkautumispaikka, jonne tulee herkästi kirjoitettua asioita erittäin subjektiivisesti ja tunnekuohun vallassa, niin pitää ollakin ja se on hyvä. Se ei silti tarkoita, että jatkuvasti ajattelisi asioista sillä tavalla.



Mielestäni sinun ei kannata puhua asiasta. Yritä unohtaa lukemasi, ja pidä tätä opetuksena siitä, mitä seuraa, kun lukee toisen päiväkirjaa. Jos kerrot asiasta miehellesi, voit samalla varautua melkoiseen riitaan. Miksi miehesi vaivautuisi selittämään sinulle kirjoittamiaan asioita, kun sinä olet rikkonut hänen yksityisyyttään vastaan? Etkö luule, että tilanne menisi niin, että sinä selittäisit ja selittäisit, mutta et saisi vastausta itseäsi painaviin asioihin?

olen tassa itkenyt jo ihan tarpeeksi, eika ole helppo tilanne... totta kai tiedan, etta tein vaarin, mutta toisaalta oli pakko selvittaa asiat jotenkin, kun en muuten voinut...

Mutta miksi hän rakastaisi exäänsä? Miksi ex on ex, jos mies rakastaa yhä?



Kokeilisin itse sitä, että kohtelisin miestä oikein nätisti jonkun aikaa. Sitten jossain hyvässä, läheisessä tilanteessa alkaisin jutella omista tunteistani jne. En mitenkään vihjaisi miehen tunteisiin tai tunteiden puuttumiseen tai sellaiseen jolla olisi yhteyttä päiväkirjan asioihin. Eikö kuitenkin ole tärkeintä saada teidän väliset suhteet kuntoon?