Lue keskustelun säännöt.
Narkolepsia, se on anopillani. En uskalla päästää lapsiani enää hänen luokseen.
30.09.2006 |
Anoppi ei myönnä olevansa sairas, vaan haluaa lapseni luoksensa.
Vanhin ei ole edes 7 vielä.
Kuinka sanoisin sille suoraan, että tarvitsee apua.
Anoppi ei siis myönnä että , että on narkolepsia. Laittaa asian aina sen piikkiin että on vaan väsynyt.
Viimeeksikin meillä käydessään, " nukahti " kesken puheen. heräsi ja jatkoi samasta lauseesta, vaikka oli nukkunut 5 min.
tÄTÄ SAMAA ON OLLUT JO VIISI VUOTTA. Tämä anoppi nukahtelee jatkuvasti, ja joka kerta kun olen sen nähnyt.
Se pydsy hereillä vain kun tekee jotakin fyysistä kokoajan.
Ja itsekin sanoi naureskellen,, että kumma kun nukahtelee nykyään aina joka paikkaan ja MISSÄ VAAN.
Ja nyt ehdotti miehellenni, että hakee pojat autolla.
No minä en siihen suostunut. Ja nyt mies kiukuttelee mulle.
Mies ei usko, että äidissään olisi jotakin viALLA
Voisitteko te muut päästää lapsenne anopin kyytiin, joka saattaa nukahtaa milloin ja missä vaan?
Tuskinpa. Mutta miksi helvetissä mun mies, lasteni isä ja sen äiti ottaa asian vaan naureskellen?
Kommentit (3)
Säikähdin hirveästi ja nyt vahdin kuin haukka koko ajan kun hän haluaa lapsemme syliinsä. Vahdi sinäkin! Omaiset eivät halua myöntää, vaan pistävät kuin puput päänsä pensaaseen. Sinulla on oikeus päättää mihin altistat lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi hänenkin tajuavan mistä kyse jos oireet vastaavat kuvausta äidistään. Ja saisi vaikka puhuttua hänet menemään lääkäriin.
Mutta en kyllä antaisi lapsia hoitoon mummolle ennen kuin alkaa hoitaa itseään.
En ikinä koskaan päästäisi lapsiani narkolepsiapotilaan autoon.