Lue keskustelun säännöt.
Kyllä tuntui surulliselta tänään 2 v 9 kk ikäisen puolesta, kun puistossa ollessamme..
19.08.2006 |
..pari vanhempaa tyttöä ja poika eivät halunneet leikkiä tämän kanssa. Yritti mennä pyörimään heidän kanssaan sellaiseen laitteeseen, mutta kun lapsemme kipusi kyytiin, kipusi muut pois ja menivät keinumaan. Kun tyttö oli saanut kammettua itsensä kyytiin ja huomasi muiden hävinneen, sanoi hän itkuisasti, että -miksi ne lähti pois? Mitä siinä voi sanoa. Normaaleja juttuja ja varmasti elämän vaiheilla näitä tulee, mutta silti näin jo kauhukuvan tulevaisuuteen, että lapseni leikkii yksin koulunpihalla tms. Apua! Tuli aivan itku kurkkuun..
Vaikeita tilanteita, kun haluaisi sanoa (ja sanoinkin) että kaikki eivät halua leikkiä vieraiden lasten kanssa, mutta silti pitäisi kannustaa tekemään tuttavuutta :(
Kommentit (6)
Mulla on melkein 5v poika ja 2,5v tyttö. Leikkivät kyllä keskenään, mutta muiden pienten kanssa poika ei halua leikkiä. Kerran puistossa 2,5v poika halusi leikkiä poikani kanssa. Poikaani ei kiinnostanut tippaakaan ja hän puhalsi (ei sylkenyt tai muuten käynyt päälle) poikaan päin. Pikkupoika alkoi hirveästi itkemään ja painui äitinsä helmoihin. Sellaisen kanssako poikani pitäisi leikkiä? Kun pikku poika sitten tuli takaisin hiekkalaatikolle, niin sanoin tälle että poikani on vanhempi, eikä tykkää leikkiä pienten kanssa. Ohjasin leikkimään tyttöni kanssa ja se sujui hyvin.
En vaadi isoa leikkiään pienten kanssa, koska leikit ovat aivan eri tasolla. Eri juttu, jos isompi lapsi on itse kiinnostunut pienten kanssa leikkimisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipuistoissa käy vain isompia lapsia, ei muita taaperoita. Joku saattaa joskus armosta hetken leikkiä meidän pojan kanssa, jos ei satu olemaan muita lapsia paikalla, mutta jos muita on enemmän, poikani jää kuin nalli kalliolle, vaikka yrittää osallistua ja tehdä tuttavuutta. Eivät kai ne lapset tuollaisesta säry, ja mieheni aina sanookin, kun murehdin pojan puolesta, että en millään voi suojella häntä kaikilta pettymyksiltä. Niinhän se on, mutta silti säälittää :(
miten tulen kestämään tyttöjeni suruja ja pettymyksiä, esim. just vastaavassa tilanteessa.... On tämä äitinä olo sitten ihanan kamalaa :)
Vierailija:
Ne on ne omat lapsuusajan muistot jotka kummittelevat siellä mielessä kun omalle lapselle käy noin. sitä on ehkä itsekin kokenut jotain vastaavaa
ap
pienikin olis tykännyt.